Lakihenkinen suvi
Kirkollisen kesän keskeinen käsite on ollut laillisuus. Aluksi otsikoihin nousi tosiuskovien keskuudessa pidetty, muissa tuskan parahduksia herättänyt ministeritasoisen lainsäätäjän puhe. Siinä ruodittiin onko kristityn noudatettava lakia vakaumuksensa kustannuksella. Puhe oli niin väkevä, että se sai tuhannet jättämään kirkon pelastusveneen. Tosiuskovien mielestä pidot vain paranevat liikaa epäilevien poistuttua.
Sittemmin eräässä seurakunnassa saarnannut pastori piti lakihenkisen saarnan, unohtaen tyystin lohdutuksen ja evankeliumin. Näin ollen haureuden kattila ja paljon muutakin astiastoa paloi pohjaan kirkollisessa keittiössä.
Lopuksi tarvittiin vielä peräti oikeusasiamiehen lausunto varmentamaan, ettei Suvivirren laulaminen tee kevätjuhlasta uskonnollista tilaisuutta. Tämä on sääli, sillä nyt peruskoulun kovikset eivät voi korvata auktoriteettikapinansa huipentumana salatupakointia röyhkeän julkisella virren veisuulla.
Jaa tämä artikkeli: