Läksykerhosta puhtia koulutyöhön

• 18.02.2013 13:45

Innostus syttyy pienten koululaisten silmiin. Kirjat kaivetaan heti esille ja sukelletaan kertotauluihin, yhtälöihin, historian ja maantiedon salaisuuksiin tai vaikka kielten ihmeelliseen maailmaan. Kaisa Turunen , 62, on jo vajaan vuoden ajan vetänyt LäksyHelppiryhmiä Pikku Huopalahden ala-asteella ja Etelä-Haagassa somaliyhdistyksen tiloissa. Vapaaehtoistyöhön innosti halu työskennellä lasten ja nuorten parissa ja se, että elämään jäi työn päätyttyä vapaata aikaa.

Suurin osa kerhojen osallistujista on maahanmuuttajataustaisia lapsia ja nuoria, joille kielivaikeudet muodostavat tulppia oppimiseen.

– Aina vanhemmatkaan eivät ymmärrä suomen kieltä niin hyvin, että pystyisivät auttamaan lapsiaan läksyissä. Varmasti monet vanhemmat eivät edes tiedä, että läksyjen tekoon voi saada tukea.

Ala- ja yläasteikäisten lisäksi Turunen ohjaa aikuisopiskelijoita, joista osa suorittaa lukion tai peruskoulun oppimäärää.

– Kun kielen kanssa joutuu taistelemaan, väsyy herkästi. Silloin keskittymiskykykin herpaantuu.

Kerhoissa avataan tehtäviä, kannustetaan ja tuetaan kielen opiskelussa.

Jos oppilaita on kaksikymmentä ja ohjaajia kymmenen, on luonnollista, että ääntäkin lähtee. Oppilaat kunnioittavat opettajaa, mutta joskus joukossa on vilkkaita pikkupoikia, jotka eivät malttaisi keskittyä.

– Silloin on tärkeää jutella heille ja saada heidän huomionsa. Maahanmuuttajaperheissä lapset ovat tottuneempia hälinään, elämään ja puheeseen, he eivät ole niin hiljaisia kuin me suomalaiset. Usein se auttaa, kun sanon, ettei häiritä heitä, jotka vielä tekevät läksyjä, Kaisa Turunen kertoo.

Läksyt tehdään rivakasti, sillä tunnin päätteeksi saa piirtää, pelata lautapelejä, ratkoa sanaselityksiä ja jutella. Joskus kerhossa luetaan Aku Ankkoja ja kirjoja. Isommat lapset kirjoittavat mielellään harrastuksistaan, esimerkiksi jalkapallosta.

Turusen mielestä koulutehtävät yläasteella ja lukiossa ovat muuttuneet hänen omista kouluajoistaan paljon vaativammiksi.

– Kerho kokoontuu kerran viikossa ja kestää puolitoista tuntia. Yläasteikäisillä ja lukiolaisilla aika tahtoo loppua kesken. Koulukirjat ovat nykyään vaativia, oppilailta odotetaan yhä enemmän ongelmanratkaisukykyä ja isojen kokonaisuuksien hallintaa.

Pääkaupunkiseudulla toimii parikymmentä Punaisen Ristin järjestämää LäksyHelppikerhoa. Kerhojen vetäjinä on niin seniori-ikäisiä, nuoria työssäkäyviä ihmisiä kuin opiskelijoita. Kerhot toimivat SPR:n vapaaehtoisvoimin ja motivoituneista vetäjistä on jatkuvasti pulaa.

Kaisa Turunen iloitsee, kun hän näkee, kuinka innostuneita lapset ovat oppimaan. Itse hän ei työvuosinaan ollut opetushommissa vaan työskenteli kaupallisella alalla.

– Tällä työllä on merkitystä, päivissä on rytmi eikä tule vain ”haahuiltua.” Suosittelen vapaaehtoistyötä kaikille, joilla on aikaa ja jotka kaipaavat mielekästä tekemistä.

Marjo Hentunen