Lämpimiä ajatuksia
Kahtena viime talvena pakkanen on paukkunut ja täällä pääkaupunkiseudullakin on ollut metriset kinokset. Kylminä päivinä kävi mielessä huoli siitä, miten pärjäävät ne kaduilla ja kauppakeskusten kulmilla päivästä toiseen oleilevat laitapuolen kulkijat, joilla ei ole kotia.
Olen intohimoinen neuloja. Olen myös vuosia ollut aktiivinen internetin sosiaalisissa neulepiireissä. Suomalaiset neuleharrastajat ovat kuin koko maan kattava ompeluseura. Heitin pallon tälle ompeluseuralle, ja haastoin lähettämään villavaatteita asunnottomille jaettavaksi.
Neulojat vastasivat haasteeseen. Postiluukustani alkoi putoilla paksuja kirjekuoria. Keväällä ja alkukesästä kuoria tuli harvakseltaan, sitten tahti kiihtyi. Seuraavaksi alkoi saapua pakettikortteja.
Kun keräyksen loppu syyskuun mittaan lähestyi, tuli pehmeää postia päivittäin. Leppävaaran postin virkailijat alkoivat jo tunnistaa ulkonäöltä, kun muutaman päivän välein tulin tiskille pakettikorttinipun kanssa ja pohdin, miten saan kaiken kannettua kotiin.
Minut kutsuttiin Leppävaaran kirkolle Sukkasunnuntaihin ja sain sieltä muovipussillisen neuleita mukaan. Ovikello soi sekä töissä että kotona, kun niin tutut kuin vieraatkin neulojat toivat neuleita keräykseen.
Jokainen saamani kirjekuori, paketti ja pussi on tulvillaan
lämpöä. Olen avannut kaikki lähetykset huolella, ihastellut neuleita ja pakannut ne sitten muovilaatikoihin odottamaan. Jotkut lähetykset ovat saapuneet nimettöminä, toisissa on ollut lähettäjän osoite, joissakin taas on ollut minulle pitkiä kirjeitä osallistujilta.
Kerran toisensa jälkeen liikutun siitä, kuinka eri-ikäiset harrastajat eri puolilta maata innolla lähtevät mukaan lämmittämään itselleen tuiki tuntemattomia. Nuorimmat lahjoittajat ovat aikuisuuden kynnyksellä, vanhimmasta päästä taas on rouva, joka kirjeessään kuvaili itseään kahdeksankymppiseksi mummoksi.
Kun Asunnottomien yötä lokakuun puolivälissä vietetään ympäri maata, nousen Helsingin tapahtuman päälavalle luovuttamaan keräyksen tuoton. En kuitenkaan ole lavalla yksin: minulla on mukanani kymmenien keräykseen osallistuneiden lämpimät ajatukset.
Kirjoittaja on Espoon kaupunginosayhdistysten liitto ry:n järjestösihteeri.
Jaa tämä artikkeli: