Sari Puumalainen on löytänyt roolihahmostaan Irmasta paljon tuttua.
Lämpöä ja lohtua
Nenäpäivä-näytelmän Irma kaipaa toisten ihmisten luo.
Suomen Kansallisteatterin Nenäpäivä-näytelmä vie katsojat seuraamaan yhtä vaihetta keski-ikäisen Irman elämässä. Muutoin Irmasta ei paljon tiedetä.
— Irma on keski-ikäinen ja keskimittainen nainen, joka asuu Kalliossa. Olen ajatellut, että hän on työtön, kertoo Irman roolia näyttelevä Sari Puumalainen.
— Irma on yksinäinen ja kaipaa toisten ihmisten luo. Hän seuraa impulssejaan ja ajautuu monenlaisiin tilanteisiin.
Näyttelijä kertoo löytävänsä Irmasta paljon tuttua, kuten hyväntahtoisuuden ja taipumuksen tarkkailla ihmisiä.
— Sen sijaan Irman yksinäisyys on minulle vieraampi asia. Minulla on paljon ystäviä. Mutta totta kai tiedän, että yksinäisyys vaivaa nykyään monia.
Halu ottaa kontaktia
Päästäkseen puheisiin ihmisten kanssa Irma ryhtyy Keravan-matkallaan esittämään kyselytutkimuksen tekijää.
Nenäpäivä-näytelmä pohjautuu Mikko Rimmisen samannimiseen romaaniin, joka sai kirjallisuuden Finlandia-palkinnon vuonna 2010. Kirjan ilmestymisen aikoihin kirjailijalta kyseltiin, onko Irma hullu.
Kyselijöille Rimminen on esittänyt vastakysymyksen: Miksei ihminen voi olla sellainen, että haluaa puhua toisten kanssa ja ottaa heihin kontaktia?
Irma ei ole ainoastaan aloitteellinen vaan myös sosiaalisesti taitava.
— Hän kykenee vuorovaikutukseen toisten kanssa. Irma itse kaipaa lämpöä ja lohtua, mutta hän antaa niitä myös toisille, Sari Puumalainen vakuuttaa.
Hankala suhde poikaan
Jostain syystä Irmalla ei kuitenkaan ole läheisiä ihmissuhteita. Hänen aikaisemmista ihmissuhteistaan on esillä vain suhde aikuiseen poikaan.
Keravalta Irja alkaa kuitenkin löytää kahvitteluseuraa, ystävyyttä ja luontevia tapoja olla myös hiljaa toisten kanssa.
Kun Sari Puumalaisen ja hänen miehensä Risto Kaskilahden 11- ja 14-vuotiaat tytöt kävivät katsomassa Nenäpäivä-näytelmän, he pitivät esityksestä. Äidin arvelun mukaan tytöistä nuorempi kiinnitti huomiota komedian tapahtumiin, mutta vanhempi aavisti jo niiden taustalla olevan yksinäisyyden.
— Minusta on hienoa, että meillä Kansallisteatterissa on tällainen arkinen näytelmä, jossa ei ole vauhtitekniikkaa tai huippumalleja ja jota eri-ikäiset ihmiset voivat käydä yhdessä katsomassa, Puumalainen sanoo.
Nenäpäivän esitykset jatkuvat 5.1. Suomen Kansallisteatterissa
Jaa tämä artikkeli: