Heimo Langinvainio uskoo, että myös syksyn synkeydessä voi löytää ilon ja hyvän olon.
Läpi pimeän
Keinovalolla voi ylläpitää vuorokausirytmiä – ja valoisa mieli voi muuten kirkastaa näkymiä.
Kylmässä ja pimeässä Suomessa ihmisten on ollut kautta aikojen pakko asettua pimeän ehtoihin.
Satoja vuosia tai pitempäänkin täällä on tultu toimeen ilman sähkövaloa.
— Kaupungistumisen myötä ihmiset ovat kuitenkin nopeasti vieraantuneet luonnonympäristöstä ja alkaneet edellyttää, että pitäisi voida elää kuin pimeää ei olisi, pohtii Heimo Langinvainio.
Elämäntapavalmentajana muun muassa television Elämä pelissä ohjelmasarjojen kautta tunnetuksi tullut lääketieteen ja kirurgian tohtori ei ole psykiatri niin kuin voisi luulla. Hänen erityisalojaan ovat stressitutkimus ja käyttäytymislääketiede. Hän tietää, että ihmiset eivät elä eivätkä toimi tyhjiössä vaan aina jossain ympäristössä.
— Kun lumentulo viivästyy entisestään, voi tosiaankin olla, että kaamos on nykyään Etelä-Suomessa pahempi kuin Lapissa.
Langinvainio antaa tässä muutaman vinkin pimeän karkoitukseen.
1.
Sano naapurille: hei!
Langinvainio arvelee, että pimeänpelolla saattaa olla tekemistä sosiaalisten suhteiden kanssa.
— Monetkaan eivät kaupungissa tunne eivätkä tervehdi edes naapureitaan. Niinpä ei ole mikään ihme, että jokaisen vastaantulijan voi puiston hämärässä kokea mahdolliseksi vaaraksi.
— Jo sillä, että lisää sosiaalista vuorovaikutusta ja alkaa tervehtiä vastaantulijoita, voi vähentää ja puskuroida omia erillisyyden, turvattomuuden ja uhan tunteitaan.
Monella varttuneella on muistikuvia nykyistä sosiaalisemmasta suomalaisesta elämänmenosta. Langinvainio kertoo kokemuksen Itä-Suomesta vuosien takaa.
Tapahtumapaikkana oli kollegan lapsuudenkoti rajan pinnassa. Pienviljelijän talossa ei lukittu ovia. Jossain vaiheessa iltaa tuvan ovi avautui ja sisään astui äijänköriläs. Mies ei sanonut mitään. Istui vain ovensuupenkillä aikansa ja lähti. Muut tuvassa olleet jatkoivat koko ajan häiriintymättä omia puuhiaan ja puheitaan.
— Pitkien välimatkojen seuduilla saattoi reitin varrelle osuvia taloja käyttää pysäkkeinä ja lepopaikkoina. Se oli tärkeää, kun kuljettiin kävellen, potkukelkalla tai suksilla. Ehkä jossakin päin maaseutua elää vieläkin samanlainen itsestään selvä sosiaalisuus ja naapuriapu.
2.
Totuttele pimeneviin iltoihin!
Pimeässä ympäristö näyttää toisenlaiselta kuin päivänvalossa. Kaikki eivät jaksa tai halua nähdä sitä vaivaa, että iltojen pimetessä liikkuisivat ulkona ja totuttelisivat vieraiksi muuttuviin maisemiin. Moni sanoo suorastaan pelkäävänsä liikkua pimeässä.
— Ehkä puolivalo tai hämärä, jota kaupunkioloissa riittää, tuntuu monista kaikkein epämiellyttävimmältä. Varjoihin jääviä silhuetteja ja hahmoja ei havaitse eikä tunnista helposti. Silloin ihminen voi alkaa olla varuillaan ja pelätä tiedostamattaan, Langinvainio miettii.
Hän kertoo siitä, kuinka erilaista syksyllä voi olla maalla ja vaikkapa mökillä.
— Kun olin käymässä mökillä, siellä oli täyspimeää. Ympäristö oli tuttu eikä oloni ollut mitenkään turvaton, mutta olisin ollut sokko ilman taskulamppua. Jos joku muukin olisi ollut liikkeellä, hänenkin olisi ollut pakko käyttää jotain erottuvaa valonlähdettä.
3.
Sytytä valot!
Pimeän haltuunotossa kannattaa Langinvainion mielestä harkita myös entistä runsaampaa valojen käyttöä.
— Värillisiä mainosvaloja on Suomessa paljon vähemmän kuin Japanissa ja Kiinassa. Koristevaloja käytetään jo Ruotsissa paljon enemmän kuin meillä. Tosin monet ovat viime aikoina alkaneet ilahduttaa itseään pitkään pidettävillä jouluvaloilla.
Energiansäästölamput voivat innostaa kasvattamaan valon määrää.
— Valoja kannattaa sytyttää ja sammuttaa säännöllisesti siten, että ajoitus sopii omaan biorytmiin ja auttaa ylläpitämään nukkumisrytmiä. Etenkään uniongelmaisten ei pidä sotkea unirytmiään valoilla.
— Kirkasvalolampuilla näyttää olevan ohjeiden mukaan käytettyinä suotuisia vaikutuksia kaamosmasennuksen torjumisessa. Tosin monen mieliala synkistyy vasta, kun kevään aamuvalo rävähtää esiin ja vastakohta heräävän kevään ilon ja omien tuntemusten välillä korostuu.
4.
Nuku riittävästi!
Se, että nukkuu riittävästi, auttaa pitämään mielialaa korkealla. Unentarve on yksilöllinen, mutta useimmat tarvitsevat 7–8 tunnin yöunet.
Langinvainion mukaan unentarpeen yhtäkkinen muuttuminen voi kertoa jostain ongelmasta. Sitä voi olla hyvä selvitellä ennen kuin unettomuudesta tulee toinen ongelma. Nukkumiseensa voi vaikuttaa jo hyvällä unihygienialla: sopivalla lämpötilalla, tyynyllä ja peitolla.
Jotkut haluavat nukahtaessaan kuulla ääntä. Silloin radion torkkukytkin tai television automaattisammutus voi olla kätevä. Läheltä kuuluvan äänen avulla voi myös peittää etäämpää tulevia häiritseviä ääniä.
— Aivan hiljaisessa ympäristössä ei tiedä, missä oikein on. Äänen vaikutus voi olla alitajuinen. Aikuisten äänet ovat lapsuudessa kantautuneet korviin toisesta huoneesta vielä senkin jälkeen, kun lapset on jo laitettu nukkumaan.
5.
Tee sielunsiivous!
Ulkoista pimeyttä suurempi ongelma voi joillekin olla mielenpimeä. Langinvainio puhuu mielestä monin eri käsittein.
— Vaikka nykypsykologiassa ei puhuta sielusta, on aikaisemmin ollut tavallista niin filosofiassa kuin kristillisessä perinteessäkin puhua sieluntiloista: valoisasta sielusta ja synkästä sielusta.
— Voi pohtia, viitataanko sielulla johonkin paikkaan. Mitä teen ja minne laitan, kun suljen jonkun sydämeeni? Tai jos sanotaan, että ihminen on tolaltaan tai rauhallinen, eikö juuri silloin puhuta hänen mielensä tilasta?
Lapsuudestaan asti katoliseen kirkkoon kuulunut Langinvainio viittaa perinteeseen. 1300–1400-luvulla vaikuttanut äiti Juliana Norwichlainen puhui ihmisen sisäisestä kaupungista ja 1500-luvulla elänyt pyhä Teresa Avilalainen sisäisestä linnasta.
— Mielentila on kuin talo, johon voi astua sisälle. Jokaisen omassa vallassa on, miten sen sisustaa. Yritänkö ängetä sinne kaikenlaista rojua: reaalitodellisuuden kauheuksia, murheita ja pelkoja, luuloja, kuvitelmia, pettymyksiä, katkeruutta ja epätoivoa?
— Vai haluanko sen sijaan tehdä sielunsiivouksen ja rakentaa huoneesta hyvänoloisen — täyteen iloa, valoa, kiitollisuutta ja luottamusta tulevaisuuteen?
6.
Vaihda näkökulmaa!
Langinvainio kertoo, että Juliana Norwichlaisella oli kyky nähdä asioita laajemmin ja asennoitua niin, että synkkyyden ja kuolemanuhan valta murtui. Niinpä hän käy esikuvaksi onnellisuudesta ja mielenvalosta: onnellinen on se, joka osaa vaihtaa näkökulmaa.
— Kristityn ihmisen onni liittyy suurempaan yhteiseen hyvään. Siinä voi toteutua jotain vanhan katekismuksen opetuksesta. Katekismus kysyy, mitä Jumala haluaa luoduillensa, ja vastaa: Jumala haluaa, että ihmiset kukoistaisivat.
"Mielentila on kuin talo. Jokaisen omassa vallassa on,
miten sen sisustaa."
Jaa tämä artikkeli: