Nuori runoilija viihtyi Helsingin Kaivopuistossa.
Lapsellinen runotyttö?
”Tulisit aivan hiljaa” – Saima Harmajan 100-vuotisnäyttely 29.5. asti Kansalliskirjastossa, Unioninkatu 36, Helsinki. Lisätietoa www.saimaharmaja.fi.
Monet kirjatytöt ovat menneet teini-iässä sekaisin Saima Harmajan (1913–1937) teksteistä.
Saima Harmaja -seuran perustanut ja sitä johtava Päivi Istala kertoo saaneensa Saima Harmaja -faniuden äidinperintönä.
– Saima oli runoilijana aikansa lapsi. Kun katsoo Saiman säkeitä, näkee, että kyllä hän rytminsä tunsi. Pitää vain katsoa ah- ja voi-huudahdusten ohi.
Saima Harmaja syntyi sata vuotta sitten. Monen mielikuva hänestä tiivistyy eteeriseen ja riutuvaan runotyttöön. Sitä Istala ei allekirjoita. Hänen mukaansa Harmaja oli paljon muutakin kuin lyyrinen tuberkuloosipotilas.
– Saima oli humoristinen koulutyttö ja naisasianainen. Hänen runoissaan on myös eroottisuutta, jota ajan mieslukijat eivät voineet ymmärtää. Mikä sopi Mika Waltarille, ei sopinut Saimalle.
Tappava tuberkuloosi on leimannut Päivi Istalan mielestä Saima Harmajan tulkitsemista jo 1930-luvulta lähtien. Nyt olisi aika löytää muutkin Harmajan puolet.
– Ajat muuttuvat, mutta nuoruuden peruskysymykset ovat samoja. Saiman runot ja päiväkirjat kuvaavat upeasti kasvua tytöstä naiseksi. Se on aina ajankohtaista.
Näin Saima harmaja fiilisteli: ”Minun sydämeni helisee moukarin alla, mitä kipeämmin lyöt, sitä syvemmin se soi.”
Jaa tämä artikkeli: