Lapsen askelin kohti parempaa maailmaa
Kaikki sai alkunsa, kun uskonnon lehtori Päivi Rohkimainen pysähtyi Kauniaisten seurakunnan kirkkoherra Mauri Vihkon juttusille eräänä päivänä bussipysäkillä. Yhdessä Rohkimainen ja Vihko haastoivat viisitoista muuta opettajaa mukaan projektiin, joka tukee aids-orpojen elämää Tansaniassa.
Tuikkivasilmäinen, kirjettä kädessä pitelevä poika katsoo hymyillen kameraan television vierestä kehyksistä. Päivi Rohkimainen kääntelee peltipurkista tehtyä, nahalla päällystettyä rumpua kädessään, kumauttaa siihen pari kertaa malliksi.
”En minä osaa näitä oikein soittaa”, hän naurahtaa.
Valokuvan poika on Amanieli Enoch Kileo, Rohkimaisen kaveriporukan tansanialainen kummilapsi.
”Lähetystyön tukeminen on ollut nuoresta alkaen minulle se tärkeä juttu. Koulun kautta olen mennyt mukaan kehitysyhteistyötoimintaan ja sitä kautta myös erityisesti Tansania on tullut elämääni. Mielestäni on tärkeää, että näemme sen, että tässä maailmassa on muitakin ja sitä omaa voi jakaa.”
Kauniaisten seurakunnan Tansaniaryhmä aloitti toimintansa vuoden 2011 alussa. Ryhmän jäsenet ovat sitoutuneet tukemaan projektia 3500 eurolla vuodessa kolmen vuoden ajan. Rahaa kerätään tapahtumien ja konserttien avulla, minkä lisäksi jokainen jäsen lahjoittaa 10 euroa kuukaudessa projektin hyväksi. Rahat käytetään muun muassa lasten koulutarvikkeisiin ja ruoka-apuun. Tavoitteena on turvata lasten koulunkäyntimahdollisuus, sekä muun muassa tarjota lapsille ja heidän huoltajilleen, usein isovanhemmille, psykologista tukea.
Ryhmän toimintaa koordinoi Suomen Lähetysseura ja Tansaniassa yhteistyötahona toimii naispastori Upendo Koko.
Ruoka-apua ja henkistä tukea
Projektin avun piiriin kuuluu neljätoista lasta, joista kaksi on kehitysvammaisia.
”Tansaniassa lapsen vammaisuutta saatetaan yrittää peitellä. Paikallisten seurakuntien kautta saimme tiedon niistä lapsista, jotka ovat heikoimmassa asemassa ja tarvitsevat apua eniten.”
Perheille annetaan konkreettista tukea; kehitysvammaisten lasten huoltajille opetetaan esimerkiksi puhtaanapitoa ja kommunikointia lapsen kanssa. Perheitä autetaan verkostoitumaan keskenään ja tukemaan toinen toisiaan, jotta he löytäisivät omat voimavaransa selvitä tilanteesta.
”Se on aika vaikeaa, Tansaniassa ei ole välttämättä totuttu siihen, että asioihin tartutaan aktiivisesti ja niitä lähdetään viemään eteenpäin”, hän myöntää.
Ruoka-apuna on maissijauhosäkki. Ilmastonmuutoksen takia satojen onnistuminen on Tansaniassa nykyään epävarmaa. Sadon mennessä pilalle perheet joutuvat taloudellisesti huonoon asemaan. Se, mistä tiukan paikan tullen säästetään, on lasten koulunkäynti.
”Kaksikymmentä euroa on meillä Suomessa sellainen raha, että vilaus vain ja se on kadonnut. Tansaniassa sillä rahalla pystyy kustantamaan yhdelle lapselle vuoden koulunkäynnin.”
Onnellinen kansa kulkee kännykkä kädessä
Onnellisuustilastoissa Tansania sijoittuu Rohkimaisen mukaan kärkipäähän.
”He iloitsevat siitä, että läheiset ihmiset ovat olemassa, tai siitä, että joku on terve. Kyllähän sinnekin jo tämä tavarahuuma menee kovaa vauhtia. Matkapuhelimet yleistyvät, eräässäkin perheessä oli useampi kännykkä, vaikka heillä ei ollut edes sänkyjä.”
Hän jatkaa, että tansanialaiset arvostavat kaikkea työtä, vaatimatontakin, koska kokevat, että jokainen työtä tekevä kantaa kortensa kekoon maan hyvinvoinnin puolesta. Afrikkalainen elämäntapa eroaa suomalaisesta monessakin asiassa, mutta yksi ilmeisin eroavuus on täysin toisenlainen aikakäsitys.
”Tilaisuudet alkavat vasta, kun kaikki osallistujat ovat paikalla. Kun meillä kävi projektin puitteissa tansanialaisia vieraita, he pitivät Suomea siistinä ja suomalaisia täsmällisinä”, Rohkimainen hymyilee.
Tulevaisuus avoinna
Ryhmä järjestää Suomessa vuosittain kaksi isompaa tapahtumaa, joiden tarkoituksena on kerätä varoja projektia varten.
Viime syksynä yläkoulun tiloissa järjestettiin tansanialainen ilta. Iltamissa valmistettiin perinteisiä tansanialaisia ruokia, kuten ugalia (maissipuuro), matokea (keittobanaaneja) ja kookoskanaa sekä papumuhennosta.
Sunnuntaina 11.maaliskuuta järjestetään Kauniaisten kirkossa konsertti, jossa esiintyy Tansaniaryhmän jäseniä ja seurakunnan nuoria Päivi Rohkimaisen aviomiehen, muusikko Tiro Rohkimaisen johdolla. Konsertissa kuullaan paitsi suomalaista, myös afrikkalaista musiikkia. Käsiohjelma maksaa 10 euroa ja tuotto menee lyhentämättömänä Tansaniaryhmän työhön.
Suurin haaste tällä hetkellä on Rohkimaisen mukaan se, miten saada muutos Tansaniassa pysyväksi. Projektin mahdollinen jatko on vielä avoinna.
Tansaniassa vanhemmat ovat esittäneet toiveensa siitä, että lasten koulunkäyntimahdollisuus jatkuisi senkin jälkeen, kun suomalaisten projekti päättyy.
”Ehkä ihmisten sydämessä liikahtaa jokin, sillä tavalla maailma muuttuu mukavammaksi paikaksi”, Rohkimainen lisää toiveikkaasti.
Leirikoululaiset Tansaniassa talkoohommissa
Yläasteen uskonnonlehtorina reilut kymmenen vuotta toiminut Päivi Rohkimainen on vienyt Tansaniaan useita leirikouluporukoita. Moni leirikoululainen on ennen matkaa ollut huolissaan hämähäkeistä, aidsista tai ryöstöistä. Matkat ovat kuitenkin olleet aina ainutkertaisia elämyksiä, ja suuremmilta kommelluksilta on säästytty.
Myös opettajalta leirikoulu Tansaniassa vaatii kylmäpäisyyttä.
”Tansania on niitä harvoja Afrikan maita, joissa ei ole jatkuva sisällissota. He ottavat vieraat aina lämpimästi vastaan”, Rohkimainen kertoo.
Leirikoulun aikana oppilaat tekevät talkootöitä ja tutustuvat paikalliseen koulunkäyntiin. Afrikassa luokkakoot ovat suuria, mistä johtuen opettajien asema on hyvin autoritäärinen.
Perusopetus kestää seitsemän vuotta, minkä jälkeen järjestetään valtakunnallinen tasokoe. Kokeen parhaat pääsevät yläkouluun, joka kestää neljä vuotta. Sen jälkeen järjestetään jälleen uusi tasokoe. Heikommat oppilaat, jotka eivät läpäise tasokoetta, palaavat töihin esimerkiksi maanviljelyksen pariin.
Jaa tämä artikkeli: