Sydämen valinta. Adoptioperheessä lapsen lähtömaan kulttuuri elää rinnalla loppuelämän. Siksi kannattaa valita maa, joka kiehtoo, tietää adoptioäiti ja Adoptioperheet ry:n toiminnanjohtaja Anu Uhtio.
Lapsen etu tulee ensin
Adoption päämäärä on lapsen paras. Siksi sen toteutumista parannettiin. Teksti Tuula Hietamäki Kuva Jani Laukkanen
Turvallisten ja pysyvien olojen takaaminen on helpottumassa joillekin sijaisperheissä asuville lapsille.
Adoptiolaki muuttui heinäkuun alussa. Uuteen lakiin on tehty useampia lapsen edun mukaisia muutoksia, joista yksi on avoimen adoption mahdollistuminen.
Avoimella adoptiolla tarkoitetaan menettelyä, jossa lapsesta tulee juridisesti osa adoptioperhettä, mutta hänen suhteensa biologiseen perheeseen voivat säilyä perheiden sopimalla tavalla lapsen edun mukaisesti.
Kotimaisista adoptioista yllättävän suuri osa on aikuis-adoptioita. Kyse on Adoptioperheet ry:n toiminnanjohtaja Anu Uhtion mukaan juuri perheeseen sijoitetuista lapsista, jotka 18 vuotta täytettyään saavat itse päättää virallisista perhesuhteistaan.
Eroon stigmasta ja tabuista, jotka kotimaiseen adoptioon ovat liittyneet, on Uhtion mukaan aika päästä.
– Sosiaalityössä on ollut korkea kynnys ehdottaa sitä lastensuojeluvaihtoehdoksi. Toivonkin, että asiasta alettaisiin puhua avoimemmin ja avoin adoptio nostettaisiin esiin neutraalina vaihtoehtona lastensuojelutyössä, jotta kotimaan adoptiot vilkastuisivat, Uhtio sanoo.
Nyt adoptioprosessissa on hakijoita toista tuhatta, noin puolet kotimaan ja puolet ulkomaan jonoissa. Kotimaan adoptiossa odotusaika on kuusi vuotta. Pikkulapsia adoptoidaan vuosittain vain 30–50. Koska hakijoita on enemmän kuin lapsia, osa heistä siirtyy sijaisperheiksi, osa kansainväliseen adoptioon ja osa päättää elää kaksin.
– Sosiaalityöntekijän työ on aina räätälintyötä. Olisi löydettävä ne perheet, joille avoin adoptio sopii. Lapselle pysyvyys ja turvallisuus ovat tärkeitä. Siksi esimerkiksi vauvaiässä sijoitetulle lapselle avoin adoptio sopisi hyvin, Uhtio toteaa.
Eksoottisen lapsen shoppailu ja hyväntekeväisyys ovat nettipalstoilla ja ihmisten mielissä kärjistettyjä näkemyksiä kansainvälisestä adoptiosta. Adoptio on kuitenkin aina lastensuojelutoimi, jolla halutaan varmistaa lapsen etu.
Normaalistatuksellakin Suomeen tulevien lasten tilanteet voivat olla haasteellisia. Siksi myös vanhemmilta vaaditaan paljon sekä fyysisesti että psyykkisesti.
Monissa Suomen kontaktimaissa on suuri tarve löytää perheitä sisarussarjoille ja kouluikäisille lapsille sekä niille, joilla on ongelmia terveydessä.
Interpedian toiminnanjohtaja Anja Ojuva kertoo, että näiden erityistarpeisten lasten adoptioiden määrä on kasvussa ja vanhemmilta vaaditaan enemmän omien voimavarojen pohtimista.
Hän iloitsee lapsinäkökulman vahvistumisesta uudessa laissa. Ojuva toivoo adoptiolautakunnalta lisää tukea palvelunantajille.
– Meidän on todella aktiivisesti päivittäin tuotava esille Suomea, jotta ulkomaiset kontaktit luottavat meihin. Monta maata on tarjoamassa perheitään heille ja työntekijät siellä vaihtuvat tuomioistuimissa ja virastoissa tiuhasti. Jokainen heistä on vakuutettava. Myös seuranta-ajat ovat pidentyneet.
– Teemme työtä myös Etiopiassa sosiaalityön eteen, jotta lapset saisivat mahdollisuuden kotimaiseen tai, jos ei siihen, ulkomaiseen adoptioon. Maailman kadut ovat lapsia täynnä, mutta on hyvin tärkeää olla varma, että lapsi on vapaa adoptioon.
Kansainvälisen adoption kautta Suomeen tulee nyt alle 200 lasta vuosittain, kärkimaina Venäjä, Kiina ja Etelä-Afrikka, joiden keskinäinen järjestys vaihtelee. Odotusaika aviopareilla on yleensä kahdesta neljään vuotta, yksinhakijoilla pidempi.
Jaa tämä artikkeli: