Lapsen mitätöiminen sattuu
Kävelyreittini varrella on leikkipuisto, jossa joskus levähdän. Pieni poika oli päässyt isän kanssa sinne, mutta isä puhui kännykkään koko sen puolituntisen, jonka siellä istuin. Poika harhaili telineiden luona, muita lapsia ei ollut. Pettymys oli nähtävissä.
Pieni tyttö on keinumassa äidin kanssa ja kännykkä käytössä. ”Äiti, anna vauhtia” – ja lopulta äiti sitä antaakin. Toisella kädellä.
Sunnuntaikävelylle lapsi on päässyt kahden kesken vanhemman kanssa ja yrittää juosta kuin koiranpentu pysyäkseen mukana vauhdissa. Kännykkään pälätetään koko ajan.
Tällaista näkee kaikkialla. Ei olla läsnä lapsen kanssa. Miltä näistä toisella kädellä hoidetuista tuntuu? Toki ennenkin vanhemmat olivat kiireisiä, mutta tällainen mitätöiminen tuntuu julmemmalta. Eikä ainakaan jää mukavia muistoja odotetuista kahdenkeskisistä hetkistä.
Vanha äiti
Jaa tämä artikkeli: