Lapset mukaan normaaliin elämään
Liisa ja Jari-Matti Vuorio vastaavat Tiina Taivaiselle (K&k 26.1.) perustellen, miksi olivat paheksuneet pienen lapsen mukaan ottamista joulukonserttiin.
He tuovat kirjoituksessaan esiin, että kanssaihmiset huomioiden lapset tulisi ottaa mukaan ainoastaan ensisijaisesti lapsille tarkoitettuihin paikkoihin ja tilaisuuksiin.
Tämä näkemys on hyvin yleinen yhteiskunnassamme, jossa eri sukupolvet elävät hyvin erillään toisistaan. Lapset viettävät arkeaan päiväkodeissa ja kouluissa ikäistensä kanssa, aikuiset työpaikoilla, vanhukset palvelutaloissa ja vanhainkodeissa. Jokaiselle ryhmälle on selkeästi määritellyt omat tilaisuutensa, harrastuksensa ja tapahtumansa. Myös lapset nähdään muusta yhteiskunnasta erillisenä (kuluttaja)ryhmänä, jolle on kehitelty valtavasti nimenomaan lapsille suunnattuja tapahtumia, virikkeitä ja tuotteita. Kohtaamista ja vuorovaikutusta eri sukupolvien välillä tapahtuu vain vähän.
Perinteisemmissä yhteiskunnissa sukupolvet ovat eläneet rinnakkain, ja lapset ovat sosiaalistuneet yhteisön jäseniksi elämällä mukana arjessa, aikuisten askareita seuraten. Länsimaisen yhteiskunnan tapa eristää lapset ja lapsiperheet ensisijaisesti vain heille suunnattuihin paikkoihin ja tilaisuuksiin on johtanut siihen, että avoin ymmärrys ja dialogi eri sukupolvien välillä on heikentynyt. On aikuisia, joille lapsiperheen arki on täysin tuntematonta, ja jotka ärsyyntyvät jo kuullessaan lasten ääniä bussissa tai kaupassa. On lapsiperheitä, jotka eivät uskalla matkustaa lasten kanssa julkisilla kulkuvälineillä tai mennä ravintolaan syömään, koska pelkäävät lasten häiritsevän muita ihmisiä. Juuri tästä syystä tarvitsemme vuoropuhelua, sukupolvien välistä kanssakäymistä ja keinotekoisten raja-aitojen ylittämistä.
Jeesus asetti lapset esimerkiksi meille aikuisille ja myös halusi ottaa heitä luokseen ja siunata heitä. Me nykypäivän aikuiset sen sijaan olemme usein niin kiireisiä, tärkeitä ja sivistyneitä, että koemmekin lapset taakkana ja rasitteena. Emme halua lapsia ”häiritsemään” kulttuurinautintojamme tai ”pilaamaan” ravintolaelämystämme.
Kuitenkin se, miten suhtaudumme lapsiin ja miten otamme heidät osaksi normaalia arkielämäämme, kertoo perustavanlaatuisesti jotakin meistä itsestämme ja siitä, millaisen tulevaisuuden haluamme rakentaa.
Kolmen pienen äiti
Jaa tämä artikkeli: