Lapsi- ja nuorisotyöstä seurakunnissa
Nimimerkki Erilainen näkökulma kirjoitti (K&k 29. 7.) siitä, kuinka hän kaipaisi virikkeitä myös ikäihmisille eikä vain lapsille ja nuorille.
Hän kysyy, mikä on lasten ja nuorten kerhotoiminnan tulos, kun niitä paljon puhuttuja nuoria aikuisia ei kuitenkaan seurakunnissa näy.
En toki ole eri mieltä siitä, että sodan ja pulan nähneille ja tätä maata rakentaneille pitää olla toimintaa. Mutta kun katsoo tämän lehden Seurakunnissa tapahtuu -palstaa, ei voi väittää, etteikö sitä toimintaa olisi. Tapahtumia, kerhoja ja konsertteja on kaiken ikäisille. Itse olen aikanaan puolivahingossa päätynyt mukaan seurakunnan nuorten toimintaan juuri ehkä murrosikäni kriittisimmässä vaiheessa. Sen seurauksena nyt kymmenen vuotta myöhemmin olen seurakunnan työntekijä ja edelleen mukana myös vapaaehtoistyössä omassa seurakunnassani.
On totta, että nuoria aikuisia on vaikea saada mukaan seurakuntien toimintaan, ja monet kokevat mielekkäämmäksi vaihtoehdoksi kirkosta eroamisen. Kuitenkin osa heistä aina löytää tiensä seurakuntaan, ennemmin tai myöhemmin. Monelle halu osallistua seurakunnan toimintaan nousee juuri hyvistä muistoista ja mieleenpainuvista kokemuksista nuorisotyössä. Jos nyt on nuorten aikuisten toiminnassa vähän väkeä, niin paljonko olisi jos lasten- ja nuorten toiminnan pitkiä perinteitä seurakunnissa ei olisi?
Jaa tämä artikkeli: