Ehkä jonain päivänä myös kirkossa voi leikkiä. Erilaisissa pyhissä tiloissa kuljeskellen viihtyisivät kaikki paremmin, eivät vain lapset. Kuva: Esko Jämsä
Lapsille suunniteltu on parasta myös muille
Kirkon on aika ruveta käyttämään päätöksenteossaan lapsivaikutusten arviointia.
Toukokuussa koolla olleessa kirkolliskokouksessa tehtiin aloite lapsen oikeuksien ja lapsivaikutusten arvioinnin kehittämisestä kirkossa. Kunta- ja valtiosektorilla lapsivaikutusten arviointi on osin jo arkea, mutta kirkossa siihen ei ole otettu kuin satunnaisesti kantaa, kertoo aloitteen ensimmäinen allekirjoittaja, kasvatuksen pastori Hans Tuominen Vantaan seurakuntayhtymästä.
– Päätöksiä tehdessä on totuttu miettimään, mitä tämä maksaa, mutta on saatettu ohittaa, mitä ratkaisut vaikuttavat alueen lapsiin ja heidän perheisiinsä. Iltapäiväkerhoa ei pitäisi lopettaa rahapulaan vedoten selvittämättä, miten kallis lasku kerhon lopettamisesta vuosien kuluttua maksetaan, Tuominen sanoo.
Lähtökohtana kirkolliskokousaloitteelle on parhaillaan vietettävä YK:n Lapsen oikeuksien sopimuksen 20-vuotisjuhlavuosi. Sopimuksen artiklat ja yleinen keskustelu lapsen oikeuksista seurakunnassa onkin kirkollisen kasvatuksen asiantuntijoiden mukaan lopulta vähintään yhtä tärkeää kuin päätöksenteon uuden mallin sisäistäminen.
– Tärkeintä on asenteiden muuttuminen. Opettelemme katselemaan maailmaa lapsen näkökulmasta. Päätöksiä tehdessä kysymme lapsen parasta, Hans Tuominen sanoo.
Vallasta on luovuttava
Työntekijäkeskeisessä kirkossa osallisuuden näkökulma on erityisen hankala.
– Vaikka kirkko satsaa lapsiin ja nuoriin, lapset ja nuoret eivät näytä kasvavan kirkon jäseniksi. Aikuisten kirkko on etäinen ja virkamiesmäinen, sanoo PTK – poikien ja tyttöjen keskus ry:n toiminnanjohtaja Eero Jokela .
Kirkon pitäisi Jokelan mielestä olla lapsivaikutusasiassa ennemmin esikuva kuin perässä hiihtelijä. Perusteita ei tarvitse kaukaa hakea: Jeesus nosti tärkeydestään kilpailevien oppilaidensa keskelle lapsen ja käski ottaa mallia hänestä.
– Valtaa pitävät joutuvat luopumaan vallastaan, se on iso haaste kirkolle, Jokela myöntää.
Jos keskushallintoonsa tukehtuva kirkko lähtee kuuntelemaan lasta, tulee se samalla kuunnelleeksi seurakuntalaisia. Eteen voi tulla painotuksia, joita kirkko ei ehkä haluakaan kuulla.
– Seurakuntaa ollaan palauttamassa seurakuntalaisille. Se on ehkä ainoa keino, jolla kirkko pysyy hengissä, Jokela sanoo.
Asiaa vasta opetellaan
Terveyden ja hyvinvoinnin laitos on laatinut kuntien käyttöön seurakunnillekin sopivan mallin ihmisvaikutusten arvioinnista. Kartoittaessaan entistä tarkemmin eri vaihtoehtoja ja välillisiä seurauksia uusi toimintakulttuuri lisää päätöksenteon läpinäkyvyyttä. Kaikki voivat paremmin, kun eri osapuolia kuullaan ja käytetään muitakin mittareita kuin pelkkää rahaa.
Helsingin Paavalin seurakunnassa lapsivaikutuksen arviointia on päätetty kokeilla Arabianrannan uusien seurakuntatilojen suunnittelussa, kertoo seurakuntaneuvoston jäsen Tuomas Kurttila.
– Asia on niin uusi, että vasta opetellaan, mistä oikeastaan on kyse. Oleellista on tehdä puntaroituja päätöksiä lapsiin vaikuttavissa asioissa. Arviointi auttaa suuntaamaan rajalliset voimavarat parhaalla mahdollisella tavalla.
Koko kirkkoon levitessään käytäntö muuttaa toimintakulttuuria yhtenäisemmäksi, jolloin vaikutukset moninkertaistuvat. Kun hyvä lopputulos vaatii tutustumaan kaikkien näkemyksiin, osallisuus kasvaa ja yhteisö vahvistuu.
Lisätietoja: www.stakes.fi/iva
Utelias ihmettelijä sisustaa kirkon uudelleen
Miten paljon pyhyyden kokeminen häiriintyy siitä, että kirkoissa on kiinteät penkit? Tai siitä, että jumalanpalveluksen malli on lainattu luokkahuoneesta, jossa opettaja opettaa ja oppilaat istuvat hiljaa ja kuuntelevat?
Seurakuntien Lapsityön Keskuksen pääsihteeri Kalevi Virtanen miettii työkseen, millainen olisi lapsennäköinen kirkko. Ainakaan siellä ei olisi pakko tietää, päinvastoin saisi enimmäkseen ihmetellä. Opettaminen loppuisi ja aistit saisivat tuntea.
– Sellainenkin aika on ollut, että morsiamen on pitänyt tarkistaa kampauksensa tienposkessa, Kalevi Virtanen sanoo. Sitten tulivat morsiushuoneet. Huonokuuloisen oli viisaampi pysyä kotona ennen kuin kirkkoon saatiin kuulokojeet. Pyörätuoliluiskien yleistymisestä ei ole niin kovin kauan, mutta ennen niitä ei auttanut huonokuntoisen tulla kirkkoon.
– Kovin kaukana ei ole sekään aika, että lapsilla on kirkossa tilaa olla ja leikkiä, uskoo Virtanen. – Jotta se tapahtuisi, pitää joidenkin olla rohkeita ja kyseenalaistaa se, miten asiat ovat nyt.
Jaa tämä artikkeli: