Uusi sana, ikivanha asia. Mindfullnessin juuret ovat buddhalaisuudessa, mutta tietoisen läsnäolon harjoittelu kuuluu myös kirkon vanhaan perinteeseen.
Läsnäolo vie juurille
Mindfulness on juuriltaan buddhalainen menetelmä, jossa etsitään yhteyttä sisimpään. Kristillinen perinteen mukaan myös Jumala etsii yhteyttä ihmiseen.
Miltä varpaasi tuntuvat? Tupaten täydessä kirkkohallituksen juhlasalissa on vaikea keskittyä omiin tuntemuksiin, vaikka silmät ovat kiinni. Ohjaajan ääni käskee keskittymään seuraavaksi pakaroihin.
– Hengitä. Hyväksy kaikki sellaisena kuin se on juuri nyt, mindfulness-kouluttaja Leena Pennanen sanoo.
Kirkon mindfulness-seminaarissa Katajanokalla 140 kirkon työntekijää, opettajaa, tutkijaa, terapeuttia ja muuta kiinnostunutta istuu silmät kiinni vieri vierekkäin. Jokaisella on oma hetkensä, oma mielensä harjoittelemassa tietoista hyväksyntää.
Tietoinen hyväksyvä läsnäolo on mindfulnessin suomenkielinen käännös. Menetelmän kehittäjä lääketieteen emeritusprofessori Jon Kabat-Zinn on puhunut myös heartfulnessista. Kabat-Zinn kehitti tietoisuustaitoharjoituksen stressin, kivun ja sairauksien hoidon tueksi 1970-luvulla ja perusti Massachusettsin yliopistolliseen keskussairaalaan stressiklinikan. Harjoituksen sanotaan vaikuttavan aivotoimintaan ja immuunijärjestelmään sekä tunne-elämään, uneen ja persoonallisuuteen.
Pennasen mukaan suomalaiset ovat kansana liiankin ajattelukeskeisiä. Sen me jo osaamme, hän sanoo, mutta nyt pitäisi oppia hyväksymään hetkensä ja itsensä juuri sellaisena kuin on.
– Ei saa analysoida, arvostella eikä ajatella, Pennanen neuvoo.
Uskontodialogin asiantuntijan Pekka Yrjänä Hiltusen mukaan mindfulness-seminaarin taustalla on kysymys siitä, onko mindfulness buddhalaista. Kabat-Zinn on myös buddhalaisen meditaation ohjaaja, ja tietoisuustaitojen taustalla on nähty buddhalainen ihmiskäsitys, vaikkei menetelmä uskonnollinen olekaan.
Toinen syy tilaisuuden järjestämiseen on Hiltusen mukaan se, että kirkko haluaisi vastaanottaa mindfullnessin kaltaiseen henkiseen harjoitukseen liittyvän innostuksen.
Uskontotietelijä Kimmo Ketolan mukaan mindfulnessia ei voi pitää buddhalaisena, jos siinä ei pyritä vapautumaan kärsimyksestä, joka on buddhalaisuudessa keskeinen tavoite.
Suomen buddhalaista unionia edustava Ari Vuokko saa yleisöltä vastattavakseen saman kysymyksen. Vastaus löytyy powerpoint-tiivistelmästä, jonka mukaan buddhalaisuuden kahdeksanosainen polku vie kohti kärsimyksen päättymistä. Siihen kuuluvat muun muassa oikea valppaus ja oikea keskittyminen eli meditaatio.
Mindfulnessin suosio liittyy uushenkisyydeksi kutsuttuun monimuotoiseen virtaukseen, jonka sanotaan luovan uutta hengellisyyttä ja muuttavan vanhaa. Uushenkiseen ideologiaan liittyy ajatus uudesta henkisyyden aikakaudesta, jolloin vanhat uskonnolliset rakenteet kuten kirkko menettävät merkityksensä.
Kimmo Ketolan mukaan suomalaisessa kulttuurissa ei ole havaittavissa valtavaa siirtymää kristinuskosta uushenkisyyteen, vaikka asia usein siltä näyttääkin. Pikemminkin samat ihmiset ovat kiinnostuneita molemmista perinteistä. Esimerkiksi kirkon perinteisiin oppeihin uskoo meditoivista suomalaisista keskimääräistä useampi.
Hiljentymisen harjoittelu ei kuitenkaan ole minkään uskonnon omaisuutta. Rukousmeditaatio kuuluu muun muassa kristillisen Hiljaisuuden Ystävien kurssitarjontaan.
– Mindfulnessissa ei ole kristinuskolle ja kristilliselle perinteelle mitään uutta, varhaisten vuosisatojen kirkkoisiä tutkinut Ari Ojell kirkkohallituksen teologisten asiain yksiköstä sanoo.
– Eikä mindfulnessin tarvitse olla kristillistä ollakseen ihan ok, Ojell lisää.
Myös Raamattu on Ojellin mukaan täynnä mindfulnessia. Ojell kuitenkin pohtii ääneen myös mindfulnessin ja kristinuskon suhdetta.
Kristillisen ihmiskäsityksen mukaan ihminen ei kaipaa yhteyttä vain omaan sieluunsa, vaan Toiseen, Jumalaan. Sielun alkuperä ei ole jumalallinen ykseys, johon sielu pyrkii sulautumaan, vaan se kaipaa yhteyttä Luojaansa.
Jumalaa kohti ei myöskään ole polkua tai tekniikkaa. Suunta on toinen: kristillisessä teologiassa Jumala tulee ihmiseksi ja ihmisen luo.
Mieleen syntyy mindfulness-harjoittelun myötä lisää tilaa. Näin kuvaa mindfulnessin hyötyä Miia Leinonen, joka työskentelee tulevien pappien sielunhoidon ohjaajana.
– Kuinka usein olet pessyt hampaasi niin, ettet jälkeenpäin muista pesitkö ne? Kuinka usein olet syönyt niin, ettet muista mitä söit, Leinonen kysyy omassa alustuksessaan.
Leinosen mukaan mindfulness auttaa elämään tietoisemmin ja tuo mieleen tilaa hyväksyä omat ja muiden ajatukset ja tunteet.
– Elämä, jossa ei itse ole läsnä, synnyttää elämättömän elämän tunteen. Sellainen kuluttaa voimavaroja. Tutkimusten mukaan mielenrauha ja lepo on myös jumalanpalveluksista eniten etsitty asia.
Jaa tämä artikkeli: