Kuva: Jukka Granström
Lasten kanssa äijämeiningillä
Miehet eivät kaipaa niinkään vertaistukea tai jotakuta, jolle purkaa perhe-elämänsä arkea. Sen sijaan halutaan yhteistä aikaa.
”Olen huomannut, että isät haluavat olla läsnä lastensa elämässä”, sanoo isä-lapsi -kerhon vetäjä Kari Koponen.
Hän toimii Mannerheimin lastensuojeluliiton Uudenmaan piirin perhetoiminnan ohjaajana. Tiistai-iltaisin Koponen luotsaa Suvelan asukaspuistossa kokoontuvaa isä-lapsi-kerhoa, jossa asioita ei oteta liian vakavasti. Yhdessäolo on rentoa ja paikan päälle voi tulla silloin, kun se sopii omiin aikatauluihin. Kerhoillan ohjelma on vapaamuotoinen ja tunnelma leppoisa.
”Isien voi olla vaikeaa mennä sellaisiin paikkoihin, joissa on paljon äitejä lapsiensa kanssa. Isä-lapsi -kerho tarjoaa isille ja lapsille mahdollisuuden tutustua toisiinsa ja löytää toisistaan jotain uutta”, toteaa Koponen.
”Mukaan voivat tulla niin kantasuomalaiset kuin maahanmuuttaja isät. Kerho alkaa viideltä, mutta paikalle voi tulla kuudeksi jos aiemmin ei ehdi.”
Vastaisku laatuajalle
Työpäivän jälkeen Suvelan asukaspuiston kerhotiloissa riittää vauhtia vaikka muille jakaa. Silmänräpäyksessä lelut on kaivettu esiin kaapeista ja lattialle kootaan puista junarataa. Huoneen täyttää puheensorina.
Nelivuotias Juho Mattila on tullut paikalle yhdessä pikkuveljensä Joonan ja isänsä Janne Mattilan kanssa. Juho kertoo, että isän kanssa on kivaa askarrella. Myös pulkkamäessä on ollut hauskaa.
”Olen tottunut painimaan, koska olen tehnyt sitä jo vuosia pikkuveljen kanssa. Ja kerran isän kanssa, mutta se jäi siihen yhteen kertaan”, Juho sanoo.
Keittiössä vohvelin paistopuuhia valmisteleva Kari Koponen kertoo vastustavansa ”laatuaika”-käsitettä, johon törmää melkein kaikkialla. Hän painottaa, että lapselle kaikki vanhempien kanssa vietetty aika on yhtä arvokasta. Aina ei tarvitse lähteä minnekään tai tehdä mitään erityistä – yhdessä oleminen on tärkeintä.
Äidit tutustuvat yleensä nopeasti muihin alueen vanhempiin ja paikkoihin, joissa on hauskaa käydä yhdessä lapsen kanssa. Isät sen sijaan saattavat jäädä ikään kuin ulkopuolelle, eivätkä edes tiedä, mihin lapsen kanssa voisi mennä.
Ratkaisuna Koponen on perustamassa kuvahaaste-sivustoa, jonne voi jättää valokuvia esimerkiksi paikoista, joissa kannattaa yhdessä lapsen kanssa vierailla. Hän suunnittelee, että kuvat voisivat olla lasten itsensä ottamia. Tehtävänä olisi tunnistaa, missä kyseinen paikka sijaitsee.
”Kuvissa olisi vain paikkoja, ei ihmisiä. Lopputulos olisi ikään kuin kuvallinen aarrekartta löytämisen arvoisista paikoista.”
Isä jää helposti paitsioon
Pari ensimmäistä vohvelia palaa auttamattomasti kiinni vohvelirautaan, mutta harjoituskappaleiden jälkeen keittiön paistolinja pääsee vauhtiin. Pöydän ääressä kaksi ja puoli vuotias Melissa Karras vatkaa ponnekkaasti vohvelitaikinaa. Isä Mikael Karras toppuuttelee vieressä, vähempikin vauhti vatkaamiseen riittäisi.
”Minulle on tärkeää, että viihdymme toistemme seurassa ja vietämme aikaa kaksinkin”, Mikael Karras sanoo.
Koponen harmittelee, että usein isät ottavat aktiivisen roolin lapsen elämässä vasta harrastusten myötä. Pienempien lapsien elämässä isät saattavat jäädä sivurooliin.
”Tämä kerho on vastaisku sille ajattelulle, että isät vain harrastavat lapsensa kanssa, mikä usein edellyttää, että lapsi on hieman vanhempi. Tavoitteena on, että isä voi tehdä asioita yhdessä jo pienen lapsen kanssa”, hän toteaa.
Tomi Salminen kuuli Suvelan isä-lapsi-kerhosta neuvolakäynnin yhteydessä ja päätti lähteä mukaan toimintaan yhdessä hieman alta kaksi vuotiaan tyttärensä Essin kanssa.
”Halusin tehdä asioita yhdessä Essin kanssa. On tärkeää, että isätkin huomioidaan, sillä usein korostetaan äitiyttä”, Salminen sanoo.
Salminen houkutteli kerhoon mukaan lattialla tyttärensä Nooran kanssa leikkivän Jukka Tuohimaan.
”Kerho tarjoaa mahdollisuuden oppia tuntemaan muita isiä. Yhteisöllisyyttä ei ole koskaan liikaa”, Tuohimaa miettii.
Jaa tämä artikkeli: