Kuva: Thinkstock
Lasten leikkiä - vinkkejä pihapeleihin
Vaikka ulkona leikkiminen on vuosikymmenten aikana saanut uusia muotoja ja puitteita, perinteiset pihapelit ovat yhä lasten suosikkeja.
Lapsuuden pihaleikit herättävät nostalgisia muistoja. Sydän hakkasi kahtasataa polttopallokehässä tai kirkonrotan tiimellyksessä. Pakilan seurakunnan lapsityönohjaaja Tanja Berg kertoo, että ulkona leikkiminen on yhä lasten suosikkipuuhaa:
"Erityisesti päiväkotien ja iltapäiväkerhojen pihoilla näkyy ulkoleikkejä samaan tapaan kuin ennenkin. Mitä pienempi lapsi, sitä enemmän ulkona leikkiminen kiinnostaa - sääolosuhteista huolimatta."
Bergin mukaan legendaariset pihaleikit ovat myös pysyneet pitkälti samoina vuosikymmeniä. Pientä hienosäätöä leikkien nimiin tai sääntöihin on toki saatettu tehdä:
”Eniten näen lapsia leikkimässä perinteisiä leikkejä, kuten kirkonrottaa, väriä tai peiliä. Kukaan ei kuitenkaan enää pelkää mustaa miestä. Tilalle on tullut jäämies."
• Peili: Yksi leikkijöistä on peili, joka seisoo selin muihin. Toiset asettuvat lähtöviivalle noin 20 metrin päähän peilistä ja yrittävät liikkua kohti peiliä. Peili kääntyy silloin tällöin yllättäen liikkujiin päin. Jos hän huomaa jonkun liikkuvan, tämä joutuu palaamaan takaisin lähtöviivalle. Se, joka ensimmäisenä ehtii koskettamaan peiliä ja huutamaan oman nimensä on seuraava peili.
• Puuhippa: Jokainen leikkijä valitsee itselleen puun, jossa asuu. Yksi leikkijöistä on ilman puuta. Kun hän huutaa: "Talo palaa, pakko vaihtaa", täytyy kaikkien leikkijöiden vaihtaa puuta. Ilman puuta ollut leikkijä yrittää samalla saada itselleen puun. Se, joka jää ilman puuta, jää uudeksi huutajaksi.
Leikkimiseen käytetty aika vähenemässä
Vaikka päiväkodeissa leikitään yhä paljon ulkona, Bergin havaintojen mukaan vapaa-ajalla pihaleikkeihin käytetty aika on vähentynyt. Taustalla ovat esimerkiksi samanikäisten lasten pienentynyt määrä:
”Leikkikavereita ei välttämättä ole pihapiirissä yhtä paljon kuin muutama vuosikymmen sitten.”
Lapset myös harrastavat enemmän ja monipuolisemmin kuin ennen. Hiihtokerhot, uimakoulut ja muut ulkoisten tahojen järjestämät puuhat vievät osan iltojen ja viikonloppujen leikkiajasta.
Kouluissa ja päiväkodeissa ulkoiset puitteet voivat vaikuttaa ulkoleikkien luonteeseen. Keskustan päiväkodin piha on erilainen kuin kaupungin laitamilla, jossa viereiseen metsään voi tehdä retken vaikka päivittäin.
Kiristynyt lainsäädäntö muovaa myös leikkiympäristöä, kun keikkipuiston keinun tyyppi tai sen pohjamateriaali on tarkoin määritelty:
”Niin kiva kuin olisikin rakentaa maja, jonka voi ajatella ruokkivan lapsen mielikuvitusta eri tavalla kuin valmiiksi rakennettu katos, sitä ei välttämättä voida tehdä.”
• Halaushippa: Yksi leikkijöistä on hippa, joka yrittää saada muita kiinni. Olet turvassa, jos ehdit halata jotakin toista leikkijää, ennen kuin hippa saa sinut kiinni. Jos hippa ehtii koskettaa sinua ennen kuin pääset halaamaan, tulee sinusta seuraava hippa.
• Neljän tuulen leikki: Maahan piirretään ristin malliin, kuin kompassissa, neljä pesää: itä-, länsi-, etelä- ja pohjoispesä. Jokaiseen pesään valitaan yksi kiinniottaja. He lähtevät vangitsemaan ympärillä juoksevia leikkijöitä ja vievät heidät pesäänsä. Kosketus riittää vangitsemiseen. Kun kaikki leikkijät on vangittu, lasketaan missä pesässä on eniten leikkijöitä.
Vaikka lapsiporukka aloittaa leikkimisen yleensä oma-aloitteisesti, joskus vanhemmalta kaivataan leikki-ehdotuksia. Mannerheimin Lastensuojeluliitto tarjoaa sivuillaan pitkän listan mielikuvituksellisista ulkoleikeistä.
Jaa tämä artikkeli: