Osa opetusta. Minreea Kärkkäinen, Hanna Baranriz ja Santeri Silventoinen tekevät yhdessä opettaja Teemu Korhosen kanssa powerpoint-esitystä.
Lasten nettinatiivius on harha
Lapset eivät ole internetin ja digitaalisten työkalujen käyttäjinä lainkaan niin eteviä, miltä ensisilmäyksellä vaikuttaa.
”Osaaminen on hyvin pinnallista ja näennäistä”, sanoo vuoden mediakasvattajaksi valittu Teemu Korhonen. Hän toimii erityisluokanopettajana Kantokasken koulussa.
Lapset oppivat nopeasti verkkopalveluiden ja pelien käyttölogiikan, mutta kyse on vain teknisistä taidoista. Aikuisen tehtävä on opettaa , millaisia eettisiä sääntöjä internetissä noudatetaan ja miten uutisia tulkitaan.
Myös kyky tuoda esiin oma mielipiteensä ja vaikuttaa internetin välityksellä kuuluvat median käyttötaitoihin.
”Jos median sisältö on lapselle vain teksti- ja kuvamassaa, hän ei osaa poimia oleellisia asioita. Ilman mediakasvatusta lapsista kasvaa aikuisia, jotka ovat täysin median ohjailtavissa.”
Kantokasken alakoulun neljännen luokan matematiikantunnilla kännyköitä ei tarvitse laittaa reppuun. Koululaiset katsovat älypuhelimilla Youtubesta opetusvideoita jakojäännöksestä. Edistyneimmät ovat edenneet jo jakokulmasta kertoviin videoihin saakka. Noin viisi minuuttia kestävät opetusvideot ovat Korhosen tekemiä.
”Taitavat oppilaat voivat edetä omaan tahtiin, se motivoi ja pitää kiinnostusta yllä”, valokuvausta harrastava Korhonen kertoo.
Hän käyttää opetuksen tukena myös sanomalehtiä ja lasten itse kuvaamia videopätkiä. Oppitunneilla tulkitaan mainoksia ja keskustellaan elokuvista.
”Esimerkiksi elävä kuva voi olla lapselle paljon informatiivisempaa kuin kirjasta pänttääminen.”
Vanhemmilla on tärkeä rooli lasten mediakasvatuksessa. Korhonen huomauttaa, että vanhemman ei tarvitse osata kaikkea. Riittää, että istahtaa yhdessä lapsen kanssa alas ja keskustelee siitä, mitä lapsi on nähnyt tai lukenut lehdestä. Asioita voi oppia yhdessä lapsen kanssa.
”Olkaa kiinnostuneita lapsen mediaympäristöstä. Vanhempi voi hyvin kysyä netissä surffaavalta lapselta, miten tämä ohjelma toimii ja mitä tällä tehdään.”
Hän myöntää, että moni aikuinen vierastaa vielä internetin käyttöä.
”Nyt on kuitenkin 2000-luku. Selitys siitä, että ei ole hyvä tietokoneiden kanssa, oli hyväksyttävä vuonna 1986, mutta se ei ole sitä enää.”
Korhonen harmittelee, että niin vanhemmat kuin lapsetkin on peloteltu sillä, mihin kaikkeen lapsi voi netissä törmätä tahtomattaan.
”Se kamala materiaali ei häviä mihinkään. Siksi aikuisen täytyy opettaa lapselle, miten toimia, jos törmää vaikkapa huijaukseen tai ahdistaviin kuviin”, Korhonen sanoo ja jatkaa, että ikärajat ovat olemassa syystä, ja niitä tulisi aina kunnioittaa. Esimerkiksi Facebookin ikäraja on 13 vuotta.
Jaa tämä artikkeli: