Ensikokeilu. Sisarukset Mani ja Amrita kiittävät kiinnostavia tehtäviä ja moittivat hankalia ohjeita.
Lasten virtuaalikirkko uudistui
Alakoululaiset voi päästää yksinkin turvalliseen nettiympäristöön – jos he osaavat käyttää sitä.
Teksti Pihla Tiihonen
Kuva Sirpa Päivinen
Uudennäköiset virtuaalitilat, chattailua ja yksi uusi peli: siinä tärkeimmät muutokset Lastenkirkko.fi:ssä . Esi- ja alakoululaisille tarkoitettu virtuaalikirkko uudistui viime viikolla. Se on turvallinen, epäkaupallinen nettiympäristö, jossa lapset voivat touhuta ohjatusti tai keskenään.
Lähes neljä vuotta sitten perustettua Lastenkirkkoa uudistetaan nyt ensimmäistä kertaa. Nyt muutoksia seuraa nopeammin, sillä esimerkiksi iltapäiväkerholaiset voivat rakentaa ohjaajan kanssa kirkon ympärille hiekkarannan, puiston tai majan. Sinne saa lähettää omia valokuvia ja rukouksia kaikkien katsottavaksi.
Toisinaan sivuston ylläpitäjä avaa avoimen chatin, kun on itse paikalla valvomassa. Muuten lapset saavat keskustella valmiilla lauseilla. Esimerkiksi tällaisilla:
”Hyvää päivää!” ”Pidätkö talviurheilusta?” ”Viihdyn pulkkamäessä.” ”Mennäänkö?” ”Mennään lukemaan Raamattua.”
Ei kuulosta ihan tavalliselta lasten puheelta.
Mitä lapset itse pitävät virtuaalikirkostaan? Helsinkiläinen Amrita , 7, ja hänen pikkuveljensä Mani , 5, kokeilevat sivustoa ensimmäistä kertaa.
Amrita osaa lukea ja kirjoittaa, mutta Kristiina -äitiä tarvitaan silti sivustolle rekisteröitymiseen ja oman hahmon luomiseen. Lastenkirkossa kuljetaan ja pelataan virtuaalihahmona eli avatarina . Amrita valitsee avatarilleen samanlaisen ruskean tukan kuin hänellä itsellään on.
Amrita panee avatarinsa kävelemään kirkkosaliin. Tyttö purskahtaa nauruun, kun urut alkavat soida. Kynttilän sytytettyään Amrita ohjaa avatarinsa hautausmaalle. Hän yrittää asettaa hautakiven eteen sinisen kukkakimpun.
– Ei toimi!
Kolmannella yrittämällä kimppu jää vaasiin.
Kirkon kellarissa on paljon tekemistä. Amrita pelaa muistipeliä, jossa on kristinuskoon liittyviä kuvia.
– Mikä tuo on? Amrita osoittaa ehtoollismaljaa ja -leipää.
Hän kokeilee myös peliä, jossa pikkuenkeli kerää sydämiä ja tähtiä uhkaavien sadepilvien lomasta.
Enkelipeli vaatii ensin äidin apua, sillä pienellä kirjoitettu alkuteksti ”Vie osoitin ympyröityjen elementtien päälle nähdäksesi ohjeet” on turhan vaikea ekaluokkalaiselle.
– Mikä on elementti?
Amrita klikkaa auki värityskirjan ja värittää kuusenkoristepallon. Yksi pallon pilkuista pysyy sitkeästi valkoisena. Mani värittää omalla vuorollaan keskittyneesti lumiukkoa, jonka takana on kirkko ja kylä.
Kellarissa liikkuu kuusi muutakin värikästä virtuaalihahmoa. Amrita vie oman tummatukkansa kultakiharaisen avatarin eteen ja chattaa: ”Leikitäänkö?” ”Joo”, vastaa kiharapää.
Amrita yrittää osoittaa hiirellä ”Leikitään hippaa”, mutta klikkaa vahingossa väärää lausetta, kun muita vaihtoehtoja liukuu yhtä aikaa esiin oikealta ja vasemmalta.
Lastenkirkon virtuaalitapahtumissa, kuten hartaus- ja leikkihetkissä, on ollut kuluneena syksynä vaihtelevasti kävijöitä. Joihinkin tilaisuuksiin ei ole tullut ketään. Lastenkirkon hankekoordinaattorilla Ida-Maria Pankalla on tähän monta syytä.
– Lastenkirkko vaatii jatkuvaa markkinointia, sillä yksi lapsi käyttää sivustoa korkeintaan pari vuotta ennen kuin kasvaa siitä ulos. Viime ajat olemme keskittyneet uudistamiseen.
Sitten on sellainen ongelma, että lapset ovat koneella enimmäkseen iltaisin, mutta virtuaalitapahtumia vetävien seurakunnan lastenohjaajien työaika päättyy yleensä viideltä.
Pankka toivoo seurakuntien joustavan työajoissa. Hänestä Lastenkirkkoa voisi käyttää myös iltapäiväkerhoissa ja kouluissa uskonto- ja mediakasvatuksen välineenä.
Kristiina päästäisi mielellään lapsensa virtuaalipyhäkouluun – viikonloppuna.
– Arkena ei ehdi.
Toistaiseksi Amrita ja Mani ovat käyttäneet äitinsä läppäriä pari tuntia viikossa. Pikku Kakkosen nettisivujen pelit sekä Monster High ovat yhteisiä suosikkeja.
Lastenkirkon etusivu skaalautuu nyt myös älypuhelimen ruudulle, jolta voi katsella vaikkapa sivuston hittituotetta, kirkonrotta Rouskiksesta kertovaa joulukalenteria. Sitä katsoi viime joulukuussa 54 000 Lastenkirkon käyttäjää, mikä on yli puolet Lastenkirkon koko viime vuoden 95 000 kävijästä. Joulukalenterin luukkujen availu ei vaadi kirjautumista Lastenkirkkoon, joten katsojia oli yhteensä vieläkin enemmän.
Kysytään vielä testiryhmän yhteenveto Lastenkirkosta:
– Muuten hyvä, paitsi chattaaminen oli vaikeaa, eikä yhtä joulupallon pilkkua pystynyt värittämään, kommentoi Amrita.
– Kaikki oli ihan kivaa. Haluan vielä pelata, sanoo Mani.
– Toisen kerran, nyt lähdetään ulos, komentaa hänen äitinsä.
Kristiina aikoo ohjata lapset Lastenkirkkoon toistekin.
– Niin seesteinen meininki, etteivät lapset tulleet levottomiksi, vaikka kaikki ei heti onnistunut.
Jaa tämä artikkeli: