Lastenlapset lyömäaseina
Viime aikoina on keskusteltu koulu- ja työpaikkakiusaamisesta. Keskustelun ulkopuolelle on jäänyt perhepiirin sisäinen kiusaaminen. Tarkoitan ilkeilyä, jossa toisen aviopuolison vanhemmilta estetään lastenlastensa tapaaminen. Useimmiten syyllinen kuuluu olevan miniä.
Poikamme avioitui kaupunkilaiskaunottaren kanssa, jolle muoti ja huvittelu ovat tärkeä elämänsisältö. Hänelle rakennekynsien hoito on kodinhoitoa tärkeämpää, ja keittotaito rajoittuu valmisruokien mikrolämmittämiseen. Miehensä vanhempien ja muidenkin sukulaisten tapaaminen on harvinaista. Sovittu tapaaminen voidaan viime hetkellä perua. Lapset eivät vastaa puheluihimme eivätkä kiitä saamistaan lahjoista. Meitä ei kutsuta perhejuhliin edes jouluna vaikka miniän suku on aina läsnä.
Jatkuvasti aiheutettu mielipaha, pettymykset ja nöyryytykset pakottivat vuosien yrittämisen jälkeen täydelliseen välirikkoon. Nyt ei ole turhia odotuksia eikä pettymyksiä. Säälimme kuitenkin poikamme elämää. Voisimme auttaa häntä monella tapaa, ja lapsillekin meillä olisi paljon annettavaa.
Luulisi, että vaimon arkivelvollisuuksien hoitaminen olisi vuosien saatossa tärkeämpää kuin kaunis ulkomuoto ja ne hoidetut kynnet. Toivottavasti elämä maksaa miniällemme hänen omien tekojensa mallilla!
Katkerat isovanhemmat
Jaa tämä artikkeli: