Kriisityöntekijä Inga Ruohonen päivystää työpisteellään.
Lastensuojelua ja suruviestejä
Vantaan sosiaali- ja kriisipäivystyksessä kohdataan monenlaista inhimillistä hätää.
Puhelin pirisee lauantaina Vantaan kaupungin sosiaali- ja kriisipäivystyksen toimistolla Tikkurilassa. Aamuvuorossa oleva kriisityöntekijä Inga Ruohonen vastaa puhelimeen.
Ruohonen on tänään jo koettanut tavoitella pahoinpitelyn uhria ja keskustellut miehen kanssa, jolla on vaikeuksia elämänhallinnassa.
Nyt hän puhuu puhelimessa vanhemman kanssa, joka on huolissaan lapsensa käytöksestä. Ruohonen tarjoaa vanhemmalle mahdollisuutta tulla käymään toimistolla. Tilanne kuulostaa kuitenkin sen verran huolestuttavalta, että lopulta hän ohjeistaa perhettä ottamaan yhteyttä terveydenhuoltoon.
Viereisellä työpisteellä sosiaalityöntekijä Djordjel Usurel alkaa tutkia ilmoitusta, jonka mukaan vantaalaisperheen molemmat vanhemmat on nähty kaatokännissä. Usurel suhtautuu tietoon vakavasti, sillä lapsia ei voi jättää paikkaan, jossa ei ole selvin päin olevia aikuisia.
Toimistolla on myös koetettu selvittää, voiko erään toisen perheen lapsi jäädä vanhempansa luokse viikonlopuksi. On ollut epäilyä päihteistä. Vanhempi on kuitenkin saatu puhelimen päähän, eikä hän ole kuulostanut humalaiselta.
Aamuvuorossa on Ruohosen ja Usurelin lisäksi kolmaskin päivystäjä. Hänen yhtenä tehtävänään on pitää yhteyttä omaisiin, jotka ovat äkillisesti menettäneet läheisensä.
– Työkaverini soittaa tukisoittoja ja varmistelee omaisten jaksamista, Ruohonen kertoo.
Kiireesti kiinni kriiseihin
Vuosittain päivystykseen tulee noin 12 000 yhteydenottoa. Vilkkainta on perjantai-illan ja maanantaiaamun välillä. Noin puolet yhteydenotoista tulee silloin.
Sosiaalipäivystyksessä otetaan virka-ajan ulkopuolella vastaan ilmoituksia tilanteista, joissa tarvitaan kiireesti sosiaaliviranomaisen toimenpiteitä. Arkipäivisin ennen kello neljää nämä tehtävät kuuluvat kaupungin sosiaaliasemille.
Suurin osa päivystyksen tehtävistä koskee lastensuojelullisia tilanteita. Usein niihin liittyy päihteitä tai väkivaltaa.
Apua voivat kuitenkin tarvita kaikenikäiset.
– Jos vaikkapa omaishoitaja joutuu sairaalaan, omaishoidettavalle vanhukselle täytyy saada kiireesti paikka, kertoo sosiaali- ja kriisipäivystyksen päällikkö Tove Ruokoja.
Välillä saatetaan järjestää hätämajoitusta esimerkiksi tulipalon vuoksi. Lyhytaikaista kriisityötä tehdään, kun ihmistä on kohdannut jokin onnettomuus, vaaratilanne, vakava sairastuminen, läheisen kuolema tai muu traumaattinen tapahtuma. Työntekijät tarjoavat läsnäoloa ja tukea sekä katsovat, miten arki lähtee sujumaan.
Psykososiaalista tukea on varauduttu antamaan myös suuronnettomuuksien yhteydessä. Tällaisia tilanteita on tullut vastaan muun muassa Aasian tsunamin ja Málagan bussionnettomuuden yhteydessä.
Matala kynnys ilmoittaa
Kriisityön asiakkailta tulee paljon kiitollista palautetta. Lastensuojeluasiat ovat hankalia, koska vanhemmat voivat kokea, että työntekijät ovat toimineet liian heppoisin perustein.
– Asiakkailla onkin oikeus valittaa ja ilmaista olevansa eri mieltä. Silloin tapahtunutta voidaan selvitellä, Ruokoja sanoo.
Joskus vanhemmat ovat olleet jopa helpottuneita lastensuojelupäätöksistä, jos nuori on karkaillut tai sotkeutunut päihteisiin tai rikoksiin.
Vantaalla sekä kaupunkilaiset että viranomaiset voivat ottaa yhteyttä päivystykseen. Ilmoituksen voi tehdä myös nimettömänä. Se madaltaa kynnystä ottaa yhteyttä.
– Naapurit tai sukulaiset haluavat joskus soittaa lastensuojeluilmoituksen mutta pelkäävät tehdä sen omalla nimellään.
Yhteiskunnan muutokset näkyvät
Kunnat velvoitettiin järjestämään ympärivuorokautista sosiaali- ja kriisipäivystystä vuonna 2007. Vantaalla päivystystä on ollut kuitenkin jo 15 vuoden ajan. Toiminta sai alkunsa kolmannen sektorin hankkeena, mutta vähitellen se omaksuttiin kaupungin toiminnaksi.
Kun sosiaali- ja kriisipäivystys on muuttunut lakisääteiseksi, odotukset ovat kasvaneet.
– Ihmiset tietävät, että heillä on oikeus saada apua ja meillä on velvollisuus sitä antaa, Ruokoja toteaa.
Hänen mukaansa yhteydenotoissa heijastuvat myös yhteiskunnassa tapahtuneet muutokset. Niitä ovat muun muassa nuorisotyöttömyys, lisääntyneet huoltajuuskiistat, mielenterveyspalvelujen heikko saatavuus ja maahanmuuttajataustaisten sopeutumisvaikeudet.
– Nuoret myös pyörivät entistä varhaisemmassa vaiheessa omissa porukoissaan. Niissä sattuu ja tapahtuu.
Ei kahta samanlaista päivää
Päivystystyötä tehdään puhelimessa, mutta toisinaan työntekijöiden on lähdettävä kotikäynneille. Inga Ruohonen ja Djordjel Usurel ovat aamulla kuulleet, että yövuorossa työpari oli tehnyt yhden lastensuojelun kotikäynnin.
Kodeissa saatetaan käydä myös kuolemantapausten yhteydessä. Usein kriisityöntekijä lähtee poliisin mukaan kertomaan suruviestiä. Vastaavasti poliisilta pyydetään turvallisuuden vuoksi virka-apua lastensuojelukäynneille.
Päivystäjän pitää sietää sitä, ettei hän etukäteen tiedä, millaisia tehtäviä tulee eteen työvuoron aikana. Ruohoselle työn luonne sopii.
– Minun on vaikea kuvitella työtä, jossa tietäisin päivän menevän tietyllä tavalla. Olen tehnyt ikäni hälytystyötä.
Ruohosella on takanaan kahdenkymmenen vuoden kokemus ambulanssin ensihoitajan tehtävistä. Sosiaali- ja kriisipäivystyksen leipiin hän päätyi suoritettuaan sosionomitutkinnon ja kriisityön erikoistumisopinnot.
Kriisityöntekijöinä toimii myös psykiatrisia sairaanhoitajia. Sosiaalityöntekijöiden on pitänyt opiskella yliopistossa pääaineenaan sosiaalityötä. Kriisityöntekijät ja sosiaalityöntekijät tekevät päivystyspisteessä muuten samoja töitä, mutta lastensuojelupäätöksiä saa tehdä vain sosiaalityöntekijä.
Valmiita vastauksia vailla
Päivystäjien täytyy tuntea lait ja asetukset. Työpäivän aikana vastaan tuleviin tilanteisiin on silti harvoin tarjolla valmiita ratkaisuja. Työssä tarvitaan luovuutta ja rohkeutta.
Työntekijän oman elämän on syytä olla tasapainossa. Tove Ruokoja painottaa, että päivystäjä ei saa hätääntyä, vaikka asiakkaat olisivat suurissakin vaikeuksissa.
Kriisityössä tarvitaan hänen mukaansa myös teoriatason ymmärrystä ihmisestä. Pelkkä halu auttaa ei riitä. On tiedettävä, mitkä asiat vievät kriisiin joutunutta ihmistä eteenpäin. Ammattinsa hallitseva työntekijä voi antaa kriisitilanteessa käytännön vinkkejä aina oikeanlaisesta hengittämisestä alkaen.
– Myös se, missä kohdassa kriisiä voi lähteä käsittelemään tunteita, vaatii teoreettista tietoa, Ruokoja toteaa.
Kolmivuorotyö tuo oman haasteensa, sillä päivystäjän on muutettava vuorokausirytmiään jatkuvasti. Työpäivän jälkeen pitää pystyä myös rentoutumaan. Kotiin töitä ei voi viedä, sillä vaitiolovelvollisuus sitoo päivystäjiä.
Inga Ruohonen kiittelee työnantajaansa, joka on huolehtinut siitä, että rankkojen työkeikkojen jälkeen on ollut mahdollisuus jälkipuintiin.
– Vahvimmin mieleeni jäävät yleensä lastensuojelukeikat, joissa näkyy, että lapsen hoito on täysin laiminlyöty. Kriisityössä koskettavimpia hetkiä ovat suruviestien viemiset.
Sosiaali- ja kriisipäivystyksen puhelinnumero on 09 83924 005. Päivystykseen voi ottaa yhteyttä ympäri vuorokauden.
Jaa tämä artikkeli: