Täysien pisteiden vastaus

Ylioppilaskokeessa kysyttiin: "Sanotaan, että Homo sapiens on homo religiosus eli uskonnollinen ihminen. Pohdi, tarvitseeko ihminen uskontoa ja mihin hän sitä tarvitsee." Tästä vastauksesta Miska Kulmala sai 6/6 pistettä.

"Suurin osa maailman ihmisistä kuuluu johonkin uskontokuntaan ja prosentuaalinen osuus ateisteja ja uskonnottomia vähenee. On tutkittu, että ihmiselle on oikeastaan luonnollista uskoa johonkin pyhään korkeampaan voimaan. Silti nykyajan modernisoituneessa länsimaisessa yhteiskunnassa ajatellaan uskonnon menettäneen merkityksensä.

Ennen modernisaatiota ja elämänalojen eriytymistä uskonto oli tiiviisti yhteydessä muihin elämänalueisiin, kuten lääketieteeseen, elinkeinoon ja kulttuuriin. Tällöin esimerkiksi kirkkoa tarvittiin sairaanhoitoon ja kulttuurin ylläpitoon, kun nykyään samaa hoitavat valtio ja museot. Tässä mielessä ihminen ei tarvitse enää uskontoa. Toisaalta uskontojen piirissä harjoitetaan edelleen perinteitä, jotka olisivat muuten kuolleet, esimerkiksi heprean kielen taito juutalaisuudessa ja ikoninmaalaus ortodoksisessa kristinuskossa. Uskonto on siis tarpeellinen perinteen säilyttäjä, vaikka näitäkin voisi hoitaa esimerkiksi valtio. Kuitenkin on tutkittu uskonnollisten yhteisöjen olevan pitkäikäisempiä kuin maallisten, jolloin perinteetkin säilyvät.

Uskonto on myös nähty perinteisesti yhteisön moraalin ylläpitäjänä. Ensimmäiset ja säilyneimmät lakikokoelmat ovat syntyneet uskontojen piirissä, kuten kymmenen käskyä tai hindulaiset velvollisuudet. Nykyään kuitenkin tärkeimmät lakikokoelmat ovat maallisia ja ajatellaan yhä useammin, ettei moraalin tarvitse olla sidoksissa yliluonnollisen korkean voiman tahtoon, vaan pelisäännöt voidaan sopimusetiikan mukaisesti sopia yhdessä. Toisaalta uskonnollinen kokemus voi sitouttaa yksilön noudattamaan tarkemmin yhteisön moraalia. Toisaalta taas on tutkittu, että ihmiset, jotka tekevät päätöksiä auktoriteetin pelossa eli esimerkiksi ajatellen tottelevansa Jumalan tahtoa, tekevät todennäköisemmin rikoksia kuin ne, jotka tekevät moraaliset päätökset oman pohdintansa perusteella. Uskontoa tuskin tarvitaan ylläpitämään moraalia – kuten maailman tapahtumat ovat osoittaneet, on olemassa niin pahaan kykeneviä uskovaisia kuin pahaan kykeneviä ateistejakin –, mutta parhaassa tapauksessa uskonto kannustaa ihmistä toimimaan paremmin.

Elääkseen hyvän tyydyttävän elämän ihmisen ei tarvitse kuulua uskontokuntaan tai uskoa yliluonnolliseen. Tunnen monia onnellisia ateisteja, jotka kokevat, että on hyvä kun ei tarvitse huolehtia tuonpuoleisesta: elämä on tässä ja nyt, ja siitä pitää nauttia. Toisaalta on uskovia, joiden mielestä ilman uskoa heidän elämänsä tuntuu tyhjältä ja merkityksettömältä. Ajatus rakastavasta Jumalasta tai pääsystä nirvanaan rauhoittaa ihmisiä jokapäiväisen stressin keskellä. Onkin tutkittu, että säännöllisesti kirkossa käyvillä on alempi verenpaine kuin niillä, joiden kirkossa käynti on epäsäännöllistä. Tarvitaanko uskontoa siis kohentamaan terveyttä ja kannustamaan ihmisiä pitämään huolta itsestään? Ei välttämättä, sillä maailmassa on terveitä uskonnottomiakin. Kuitenkin uskonnollisuuden sitouttava ja kannustava vaikutus voi olla yksilölle hyvinkin tarpeellinen. Voisikin tutkia, onko esimerkiksi Suomen luterilaisesta kirkosta eroamisella vaikutusta kansanterveyteen.

Erään syyn takia uskontoja ei kuitenkaan edes pitäisi olla: jokaisessa uskontokunnassa esiintyvät ahdistavat uskonnolliset yhteisöt. Maltillisessa uskovaisuudessa ei ole itsessään mitään väärää, mutta sen siipien varjossa radikaalit yhteisöt saavat tilaa hengittää. Pahimmillaan näiden yhteisöjen olemassaolo johtaa joukkomurhiin – kuten Kansan Temppelin tapauksessa 1900-luvulla – ja lievimmillään eristää jäsenensä tavallisesta elämästä uhkailun ja väkivallan avulla. Yksilölle ja hänen läheisilleen tällaiset yhteisöt aiheuttavat stressiä, mikä lisää kuolleisuutta, vaikka terveydestä muuten huolehdittaisiinkin. Myös muu uskontojen radikalisoituminen aiheuttaa sotia ja kuolemia: Pohjois-Irlannissa katolisten ja protestanttien välillä on ollut aseellista sodankäyntiä ja keskiajan ristiretkillä kristityt tuhosivat ihmiselämien lisäksi välinsä muslimeihin.

On mahdoton vastata tyydyttävästi kysymykseen uskontojen tarpeellisuudesta. Mikäli korkeampaa voimaa ei ole, uskonnot lienevät turhia, mutta mikäli on, ei varmaankaan löydy todellista syytä, miksi kieltää siltojen rakentaminen tämän luo. Ihmiselle on ominaista uskoa yliluonnolliseen, oli se sitten evoluution tai jumaluuden luoma ominaisuus. Riippuu yksilöstä, tarvitseeko hän uskontoa, sillä jotkut se pelastaa esimerkiksi itsemurhalta, mutta nykyajan yhteiskunta on oppinut elämään ilman – ainakin suurimmilta osin."

Miska Kulmala