Luontokuva. Sami Kukka säveltää ja sanoittaa yhdeltä istumalta laulunsa, joita hän pitää kuvina. – Luonto antaa minulle ne kuvat, hän sanoo. Veteen kitaravirtuoosi meni vuoden 1963 Guild M20:n kanssa.
Laulu tulee kuvaksi
Lauluntekijä Sami Kukka elää sointujensa lumoissa eikä suunnittele tulevaa.
Teksti Juhani Huttunen
Kuva Esko Jämsä
Mies riisuu kenkänsä ja sukkansa. Hän astuu veteen, nousee pienelle kivelle ja ottaa rannalta ojennetun kitaran. Näppäillessään sointuja hän hyräilee:
Elämän antaja, tule ja asu meissä
Elämän antaja, tule ja asu meissä...
Mies on ilmeetön, ja laulun meditatiivinen melodia monotoninen. Hän on Sami Kukka , 52-vuotias lauluntekijä ja itseään puolta nuorempien folkkareiden vaihtoehtoidoli.
– Joose [Keskitalo ] on nyt taas ihan aktiivisesti suorittanut teologisia opintoja, Sami Kukka kertoo Saabin etupenkillä, kun olemme vasta matkalla Virkkalaan, jossa valokuvaaja usuttaa haastateltavamme järveen.
– Enpä tiedä, mikä Joosesta sitten tulee. Hän on kyllä käynyt Luther-säätiön tilaisuuksissa, mutta eivät he voine vihkiä häntä papiksi. Joose on niin tinkimätön taiteilija...
Niin on Sami Kukkakin. Pienessä läkähdyttävän kuumassa väliaikaisyksiössään hän esitteli itsensä Esaksi , ja ovessa luki Santonen , mutta Sami Kukka on vielä aidompi tapaus.
– Sami Kukka on viuhahtamisen kanava syvimpään minuuteeni, laulaja selittää.
”Syvin minuus” voi olla ihmiselle itselleenkin arvoitus. Tarvitaan taiteilija Sami Kukka, joka kertoo Esa Santoselle, kuka hän oikeastaan on ja mitkä ovat hänen tunteensa.
Yleisö on hiirenhiljaa. Baarimikkokin myy olutta kuiskaten. Sami Kukka mykistää läsnäolollaan pienen kuulijakuntansa hämyisessä ravintola Bellyssä elokuussa 2010.
Artistin soittotyyliin kuuluu paljon eteerisiä avosointuja ja huiluääniä. Laulumelodiat ovat yksinkertaisia mutta samalla vaikeita esittää, sillä Sami Kukka ei soita kitarallaan lainkaan laulumelodian nuottia.
– Säveltäessäni etsin vain mielenkiintoista sointua, johon lisään laulamalla vielä yhden sävelen. Ilman sointua laulumelodia ei ole oikein mitään, ja ilman laulettua lisäsäveltä sointukin ontuu, hän kuvailee.
Bellyssä pidetty konsertti on tärkeä siksi, että musiikin monitaiturin Arwi Lindin luotsaama Helmi Levyt julkaisi konsertin C-kasettina.
Sami Kukan folkmaailma on juuri niin undergroundia. Samana iltana lavalle astui kaksi muutakin oman tiensä kulkijaa, Joose Keskitalo ja Pekka Yrjänä Hiltunen .
– Hiltunen on yksi suurista vaikuttajistani. Hän käsittelee hengellistä tematiikkaa tasokkaasti. Hän on parempi kuin yksikään tunnettu gospelartisti.
Bob Dylanista alkaen singer-songwriterit ovat tavallisesti olleet tarinankertojia, joiden käsissä lehtileikkeet ja ihmiskohtalot muuttuvat lauluiksi.
– Mutta minä olen ennemminkin kuvantekijä, Sami Kukka sanoo.
Esimerkiksi vuonna 2009 ilmestyneen Menen veteen -albumin kappale Hääkuvat syntyi niin, että Sami Kukka istui silloisella kotisohvallaan ja katseli piirongin päällä olevia hääkuvia.
– Kun käännyin, näin seinällä kansakouluopetuksessa käytössä olleen Jerusalem-aiheisen opetustaulun. Ikkunasta taas näin omenapuita.
– Itsessään nämä näkymät eivät vielä merkinneet mitään, mutta kun asettelin ne samaan teokseen, niiden yhdistelmästä syntyi kokonaan uusi, suorastaan apokalyptinen kuva.
Jokainen tosi laulu on tosi kuva ihmisestä ja todellisuudesta. Se kertoo ihmiselle sellaista, mitä hän ei muuten huomaisi. Tosi kuvien profeetallisuuden yhtenä mittarina on näiden kuvien parantava voima. Taide on terapeuttista.
– The Bandin urkuri Garth Hudsonkin nimitti New Yorkin taiteilijakollektiivia Tin Pan Alley’ä suureksi sairaalaksi. Musiikki parantaa sekä tekijän että kuulijan, kun huomaamme, että joku muukin on kokenut samaa.
– Parhaimmillaan myös uskolla on samanlainen voima. Molempien tehtävä on tuoda iloa ja lohduttaa.
Tänä keväänä Sami Kukalta ilmestyi järjestyksessä seitsemäs albumi Otava . Lehdistö on noteerannut laajasti, ja arvostelut ovat olleet erinomaisia.
– Levyn tekeminen ei tietenkään voi olla itsetarkoitus, sillä parhaimmillaan musiikki on silloin, kun se esitetään välittömässä vuorovaikutuksessa yleisöön.
Vaikka tietokoneiden ansiosta levyntekokustannukset ovat pudonneet merkittävästi, itse musiikkibisnes on Sami Kukan mielestä raaistunut, kun siinä yhä enemmän on merkitystä ulkomusiikillisilla seikoilla.
– Vielä 1970-luvulla oli Geffenin kaltaisia levy-yhtiöitä, joiden perustajilla oli jokin henkilökohtainen näkemys musiikista. Heillä oli palava halu tuoda kuultavaksi jotain tiettyä, itselle tärkeää musiikkia. Musiikin taso kärsii, jos sen tuottamisen ainoana vaikuttimena on raha.
– En halua tuomita kaupallisia levy-yhtiöitä, mutta kysyn, onko siellä enää takana ihmisiä, jotka oikeasti pitävät tuottamastaan musiikista.
Sami Kukka kuitenkin huomauttaa, että myös monet kaupalliset artistit ovat taiteellisesti korkeatasoisia, kuten J. Karjalainen .
– Onneksi on myös Arwi Lindin kaltaisia visionäärejä. Nyt viimeistelen kantelelevyä, jossa mukana on Teppanan veljet -yhtye. Olen viimeaikoina harjoitellut viisikielisen kanteleen soittamista.
Sami Kukka esiintyy tänään naisystävänsä, taidemaalari
Maija Loukolan kanssa Club Libertessä, Kolmas Linja 34, kello 21.
Loukola soittaa intialaista bambuhuilua.
Jaa tämä artikkeli: