Sanna Valvanteen mottona on: laula ja loista. Yhdysvalloissa asuva Valvanne muistetaan Espoossa muun muassa lasten Kameleontti-kuoroista. Valvanteen suunnitelmissa siintää mahdollinen paluu Suomeen. Kuva: Jukka Granström
Laulun lähettiläs loistaa läsnäolollaan
Espoolaistaustaista Sanna Valvannetta voisi luonnehtia musiikin suurlähettilääksi. Tämä musiikkikasvattaja ja laulaja-lauluntekijä on kiertänyt vuosia maailmalla perustamassa ja johtamassa lapsikuoroja.
Valvanteen laulamiseen liittyvä filosofia kiteytyy sanoihin sing & shine eli laula ja loista. Musiikkia tehdään kokonaisvaltaisesti koko keholla ja sielulla.
Tuhannet lapset eri puolilla maailmaa ovat saaneet Valvanteen ohjauksessa itsevarmuutta ja luottamusta tulevaan. Vahvasti luokkajakoisessa Guatemalassa Valvanne sai rikkaiden perheiden ja köyhien maya-intiaaniperheiden lapset työskentelemään ja laulamaan yhdessä. Osa kuorolaisista oli peräisin orpokodeista, osa myi huumeita kadulla.
”Meillä oli viikko aikaa kouluttaa heitä, ja vielä toisenakaan päivänä lapsista ei lähtenyt ollenkaan ääntä. Hypin, pompin, ääntelin ja yritin saada heidät laulamaan. Pojat katsoivat kuin hullua, tytöt olivat hyvin ujoja. Mietin, mitä ihmettä voin tehdä!”
Guatemalan kuoroprojektia johtaneelle Kari Ala-Pölläselle Valvanne totesi: ”Hei Kari, luulen, että nuo pelkäävät.”
Valvanne keksi viedä lapset ulos pelaamaan jalkapalloa. Luottamus syntyi, ja lapset uskaltautuivat ensiksi huutamaan ja sitten laulamaan yhdessä.
Myöhemmin Valvanteen korviin on kantautunut, että jotkut huumejengeissä liikkuneista lapsista opiskelevat nyt musiikkia.
Laulaminen on ihmisoikeus
Sanna Valvanteen mukaan laulaminen on ihmisen perusoikeus, kaikilla on hieno yksilöllinen äänensä ja kaikki oppivat laulamaan.
”Ääni on osa syvintä itseämme. Laulamaan ryhtyminen on lukkojen avaamista. Äänen myötä koko persoona alkaa kukoistaa”, Valvanne kuvailee.
Itse hän on päässyt monet kerrat näkemään, miten ujo, sulkeutunut lapsi on pikkuhiljaa uskaltautunut laulamaan muiden mukana. Koko olemus on saanut uudenlaista syvyyttä ja rohkeutta.
Kuorotoiminnassa ilmapiirin vapauttaminen on erittäin tärkeää.
”Lapset aistivat opettajistaan ihan kaiken. Pitää olla todella tietoinen siitä, mitä lapsille viestii. Ilmapiirin on oltava salliva ja avoin.”
Harlemin lapsia laulattamassa
Valvanne on asunut yhtäjaksoisesti Yhdysvalloissa vuodesta 2005 lähtien. Tällä hetkellä koti on New Yorkissa yhdessä intialaisen aviomiehen kanssa. He tapasivat aikoinaan jooga-ashramissa New Yorkin lähistöllä.
”Yhdessä vaiheessa kuvittelin, että viettäisin loppuikäni ashramin luostarimaisissa oloissa rakkautta jakaen.”
Vaan toisin kävi. Tie vei välillä takaisin Suomeen. 2000-luvun alussa Valvanne johti lukuisia kuoroja pääkaupunkiseudulla.
”Vuonna 2005 muutimme sitten haikein mielin konservatiiviseen Michiganiin. Sieltä matka jatkui Chicagoon. Ryhdyin freelanceriksi ja keikkailin ympäri maailmaa kuorojen kouluttajana. Lopulta asetuimme tunnelmaltaan täysin erilaiseen New Yorkiin.”
New Yorkissa Valvanne johtaa perustamiaan lapsikuoroja Harlemissa ja Queensissä.
”Laulajat ovat sellaisista perheistä, joista ei muuten olisi varaa laittaa lapsia taideharrastusten pariin.”
Äänenmurros oli viedä innon laulaa
Valvanne on rakastanut laulamista koko ikänsä. Välillä laulaminen on ollut helpompaa, välillä vaikeampaa.
”En olisi opettamassa, ellen olisi itse esiintynyt ja saanut siitä hyviä kokemuksia, mutta myös kokenut todellisia vaikeuksia.”
Valvanne aloitti kuorolaulamisen pelottomana enkeliäänisenä pikkutyttönä musiikkiluokalla. Alkutaival Tapiolan kuorossa sen sijaan takkusi, koska samoihin aikoihin osui äänenmurros. Valvanne kamppaili temppuilevan äänensä ja koko minuutensa kanssa.
”En halunnut kasvaa aikuiseksi enkä pitänyt aikuisäänestä. Tapiolan kuorossa yritin puskea ääntäni oopperamaisesti kuten vanhemmat tytöt.”
Kohti omaa ääntä
Vääränlainen laulutekniikka ja ylenpalttinen jännittäminen johtivat siihen, että Valvanne sai aina konserttien alla flunssan ja menetti äänensä.
Aluksi hän myös pelkäsi kuoronjohtajana toiminutta Erkki Pohjolaa. Valvanne ei olisi ikinä uskonut, miten tärkeä ja rakas mentori ja yhteistyöpari Pohjolasta hänelle vielä tulisi.
Käynti foniatrin vastaanotolla 15-vuotiaana pahensi tilannetta. Foniatrin mukaan äänihuulissa oli vikaa, ne vuosivat.
”Olin täysin järkyttynyt. Minut ohjattiin ääniterapiaan ja foniatri kysyi, että enhän vain ole harkinnut työtä, jossa tarvitaan erityisesti omaa ääntä.”
Foniatrista huolimatta Valvanne päätti löytää terveen äänensä. Sibelius-Akatemiassa äänenmuodostamisen avuksi tulivat erinomaisten laulutuntien lisäksi liikunta- ja teatteritunnit sekä jooga.
”Huomasin, miten ääneni vapautui ja toimi monipuolisesti. Aloin kehittää omaa kokonaisvaltaista äänenkäyttömenetelmääni.”
Sanna Valvanteen Loista Laulaen – Luo leikkien laulutyöpaja koko perheelle 0−100-vuotiaisiin lauantaina 1.9.2012 Laajalahden päiväkodissa. Lisätietoja netissä www.sannavalvanne.com tai sähköpostitse info@sannavalvanne.com
Jaa tämä artikkeli: