null Laulutaidon kehittäjä

Tunteiden tulkki. Kaikista ei Terhi Orpanan mukaan tule esiintyjiä, mutta sitkeällä työllä voi moni oppia käyttölaulutaidon. – Jokainen voi oppia rakastamaan musiikkia, tulla aktiivisiksi kuuntelijoiksi. Laulusta on sekä ilon että surun tulkiksi ja avuksi elämässä, hän sanoo.

Tunteiden tulkki. Kaikista ei Terhi Orpanan mukaan tule esiintyjiä, mutta sitkeällä työllä voi moni oppia käyttölaulutaidon. – Jokainen voi oppia rakastamaan musiikkia, tulla aktiivisiksi kuuntelijoiksi. Laulusta on sekä ilon että surun tulkiksi ja avuksi elämässä, hän sanoo.

Laulutaidon kehittäjä

Terhi Orpana tahtoo houkutella lapsista esiin lauluinnon ja rakkauden musiikkiin.

Teksti Pälvi Ahoinpelto
Kuva Sirpa Päivinen

Kaksikymmentä lasta on rivissä lavalla, suu auki kuin linnunpojat. Ääntä lähtee. Lapsiryhmän edessä seisoo nainen, joka yrittää jalostaa äänestä kuorolaulua.

”Seisoo” on tosin vaatimattomasti sanottu. Terhi Orpana heiluttaa käsiään ylös ja alas, kävelee edestakaisin, huutelee ohjeita ja naputtaa rytmiä.

– On tärkeää, että katsotte minua ja kuuntelette pianoa, Orpana sanoo pantuaan laulun poikki.

Aloitetaan uudestaan. Uudestaan laulu kiihtyy ja ajaa ohi pianon. Mutta lapset laulavat hienosti ulkoa, ja pian löytyy yhteinen tempokin.

Toinen lapsiryhmä ja vielä kolmaskin nousee estradille. Rivin tekeminen kestää. Tytöt kiertävät rimpsumekon helmaa sormien ympärille.

Kolmen kuoron yhteinen laulu kajahtaa komeasti, ja koko kuoro taputtaa aksentit rytmissä. ”Musiikki yhteistä on!” Pian kaikki on valmista Cantores Minores -päiväkotimuskareiden konsertin alkaa Katajanokan ala-asteen salissa.

Muutama päivä konsertin jälkeen Cantores Minoresin musiikkipedagogi Terhi Orpana istuu kahvilassa puhumassa lapsista ja musiikista.

– Tavoitteenani on antaa pienille niin hyvät valmiudet kuin suinkin, jotta heille syntyisi hyvä musiikkisuhde, Orpana sanoo.

– Kaikista ei tule esiintyjiä, mutta sitkeällä työllä voi moni oppia käyttölaulutaidon. Ja kaikki voivat oppia rakastamaan musiikkia, tulla aktiivisiksi kuuntelijoiksi. Laulusta on sekä ilon että surun tulkiksi ja avuksi elämässä.

Laulutaito riippuu paljolti siitä, kuinka sitä kehitetään. Cantores Minoresin järjestämät muskarit poikkeavat yleisistä siinä, että niissä laulu on pääosassa. Nykyisin kuunnellaan paljon valmista musiikkia, jolloin oman äänenkäytön kehittäminen jää.

Orpana on huomannut, että nykylapsilla on paljon äänihäiriöitä kuten käheyttä. Se voi syntyä, jos lapsi laulaa aikuista matkien, omaan äänialaansa nähden liian matalalta.

– Onkin hieno hetki, kun poika ensi kertaa laulaa omalla, oikealla äänellään. Hän saattaa aluksi jopa säikähtää ääntä, joka hänessä asuu, mutta joka ei ole koskaan ennen tullut ulos.

Lapsen ääni on korkeampi kuin aikuisen naisen, ja siinä on omanlaisensa heleys. Mukana on myös tietty haikeus, sillä lapsen ääni kestää vain aikansa ennen kypsymistään aikuisen ääneksi.

Terhi Orpana käyttää opetuksessaan äänellä leikittelyä ja mielikuvia, päristelyä, supinoita ja värinää. Tunneilla liikutaan paljon, jotta rytmi menee läpi koko kehon.

Leikki on mukana koko ajan ja tunnit vauhdikkaita, sillä nelivuotiaalle 45 minuutin keskittyminen on paljon. Kuusivuotiailla on jo ”oikeita”, lauluun valmentavia ääniharjoituksia. Samankin ikäiset lapset ovat erilaisia, joten opettaja saa käyttää kaiken taitonsa pitääkseen kaikki mukana. Joku haluaisi seistä kynttilänä ja laulaa, toinen vain leikkiä.

Musiikkipedagogin työtä voi Terhi Orpanan mielestä verrata esiintyvän taiteilijan työhön. On keskityttävä sataprosenttisesti.

– Nopeatempoinen muskaritunti on kuin tyhjennysharjoitus. On tärkeää olla innostava ja sytyttävä koko ajan, Orpana sanoo.

Hän pyrkii olemaan mahdollisimman vuorovaikutteinen, jotta pystyy poimimaan lapsista nousevat vihjeet eikä vain vie omaa suunnitelmaansa rutiinilla läpi.

– Eräs poika keksi ääniharjoituksia, ja parhaita ideoita kokeiltiin yhdessä. Se oli kaikista kiinnostavaa.

Muskareissa opetellaan myös kurinalaisuutta ja toisten kuuntelemista, joka on nykylapsille vaikeaa. Lapset oppivat pitämään kunnia-asiana käyttäytyä sovitusti.

Välillä opettajan täytyy keskustella perheen kanssa, mikä mahtaa olla syynä, kun jollakulla uhmakkuus ryöstäytyy hallinnasta. Levottomalla lapsella saattaa sisäinen syke olla epärytmissä.

– On lapsellekin palkitsevaa, kun hän pystyy ylittämään esteen ja menemään epämukavuusalueelleen, esimerkiksi voittaa hetkellisen väsymyksen, Terhi Orpana sanoo.

Siihen pyritään, että jokaisella on energinen olo ja hyvä mieli muskarin jälkeen.

Jaa tämä artikkeli:

Löydä lisää näkökulmia


Keskustele Facebookissa
Keskustele ja kommentoi Facebookissa
Lähetä juttuvinkki
Lähetä juttuvinkki
Kirkko ja kaupunki -mediaan.

Tilaa Kirkko ja kaupungin viikoittainen juttukooste.