Aidolla kuvauspaikalla. Raisa Kurtén esittelee seinäkalenteria, jota hän organisoi yhdessä Fiia Åkerblomin ja Johanna Paasosen kanssa. Helmikuun kuvassa poseeraa laulaja Sami Saari.
Laumassa on voimaa
Kotiäiti Raisa Kurtén perusti Laajasalon äitien Facebook-ryhmän Lauman, jossa on nyt jo yli 800 jäsentä.
Teksti Eira Serkkola
Kuva Sirpa Päivinen
Lauman uusin voimannäyte on Saaremme hyvä -seinäkalenteri. Raisa Kurtén, idean äiti, lehteilee painotuoretta seinäkalenteria Saaremme puodin takahuoneessa Laajasalon ostoskeskuksessa. Taidekuvat ovat yllättäviä. Jokainen niistä kertoo tarinan, ja mukana on tunnettuja saarelaisia kaupunginjohtaja Jussi Pajusesta alkaen. Kuvissa poseeraavat niin neuvolan tädit, mieskuorolaiset, apteekkari ja kappalainen kuin Salkkari-näyttelijäkin.
– Meillä ei ollut laittaa euroakaan tähän unelmaan. Mutta Laumasta löytyi intoa ja osaamista. Mukaan tulivat kuvaaja Juuso Westerlund, kirjailija Inka Nousiainen ja graafikko Maiju Lönnroth.
Raisa Kurtén, joka työskentelee tapahtuma-alalla, on ollut mukana jokaisessa kuvaussessiossa. Toukokuun kuvassa hän on kameran edessä: siinä saaren ”täydelliset äidit” skoolaavat ylväästi juhlamekoissaan leikkipuistossa stand-up koomikko Niko Kivelän kanssa.
– Olen nähnyt työssäni markkinointisuunnittelijana niin monta kertaa, että kaikki onnistuu, kun ryhtyy tekemään. Tarvitaan ennakkoluulottomuutta ja asioihin tarttumista! Kalenteri luo saareen yhteishenkeä, ja tuotot lahjoitetaan Uudelle lastensairaalalle.
Kun Raisa Kurtén odotti nyt neljävuotiasta esikoistaan, perhe oli juuri muuttanut Katajanokalta Laajasaloon.
– En tuntenut täällä ketään. Minulla virisi ajatus, että kaikkien näiden kerrostaloikkunoiden takana on paljon äitejä, jotka ehkä ovat päivisin yksin. Miten saada äidit yhteen, sillä joukossa on voimaa?
Perhevalmennuksessa Raisa tutustui muutamiin äiteihin, joiden kanssa käytiin vaunuilemassa. Naiset tapasivat pari kertaa kirkolla. Tila kävi pian ahtaaksi.
Raisa Kurtén keksi perustaa Facebookiin ryhmän nimeltä Laajasalon Urheat Mammat eli Lauma. Tiukasti alueellisessa ryhmässä esiinnytään omilla nimillä ja kasvoilla. Jonkun laajasalolaisen on vahvistettava tulokkaan henkilöllisyys.
– Kun lapsista on kysymys, turvallisuudesta ei tingitä. Tämä estää myös provosoivien tekstien kirjoittelun, sillä haukkumasi ihminen saattaa kävellä kadulla vastaan.
Nyt Lauma on keskustelupalsta, ilmoitustaulu ja vertaistukiryhmä. Alaryhmiä, kuten Lauma Safka ja Lauma Sport, on syntynyt spontaanisti.
Laumassa puhutaan talvirenkaiden vaihtamisesta ja lapsen mahataudista, etsitään kakkuvuokaa lainaan, vinkataan palveluista ja julkaistaan kuvia varastetuista pyöristä. Myös kiusaamisesta on keskusteltu.
Hyväntekeväisyyshankkeita on ollut monta. Roosa nauha -kampanja sai naiset jakamaan syöpäkokemuksiaan. Viroon ja Kolumbiaan on kerätty vaatteita.
Maksutonta harrastustoimintaakin on järjestetty. Valmiille jooga-, ensiapu- tai sählyporukalle on helpompi saada vetäjä.
Toisen lapsen synnyttyä tuli aika, jolloin Raisa Kurtén ”ei päässyt mihinkään”.
– Mies oli päivät töissä ja opiskeli illat. Siinä oltiin kuin telkkä pöntössä. Tietokone oli silloin reittini ulkomaailmaan.
Lauman ylläpito on yhteistyötä. Ylläpitokaveri on vaihtunut monesti, kun kotiäidit palaavat töihin. Perustaja itsekään ei ole enää kotiäiti. Tänäkin aamuna viiden jälkeen Kurtén istui jo bussissa matkalla töihin Messukeskukseen. Bussissa hän ehtii ylläpitää Lauman sivuja.
– Toisinaan joku hakee Laumasta sellaista apua, että olen ohjannut hänet lähipoliisille. Välillä joudun poistamaan tekstejä. Verkostomarkkinointia en salli missään tapauksessa.
– Työpäiväni päättyy kahdelta. Pääsen hakemaan pojat tarhasta aikaisin ja vietän aikaa heidän kanssaan.
Meren rajaama Laajasalo on monien asukkaiden mielestä pieni yhteisö ja sopiva lintukoto. Syyskuussa lintukotoa ja koko kaupunkia järkytti pyjamanaisen surma.
– Tulin siitä surulliseksi, ja samalla minua suututti. Ihmiset tykkäävät jakaa surullisia uutisia Facebookissa ja oikein piehtaroida niissä. Jospa he käyttäisivät saman ajan toimimiseen ja hyvien uutisten tekemiseen! Raisa Kurtén toivoo.
– Paljon tapahtuu hyvääkin, mutta miksi se ei kiinnosta samalla tavalla?
Kumma kyllä, pyjamasurmasta ei ole Laumassa puhuttu.
– Ehkä se on mennyt niin yli ymmärryksen, etteivät sanat riitä, Kurtén arvelee.
Laumassa on mukana yli 800 naista, mutta miehiä ei ryhmään päästetä. Miksi?
– Onhan minua syytetty sukupuolirasismista, Raisa naurahtaa.
Hän järjesti kerran kyselyn isien mukaantulosta. 98 prosenttia äideistä vastusti ajatusta. Ujoimmat arastelevat keskustelua, jos mukana on yksikin isä.
– Ei haluta naapurin Peran kuulevan, kun jutellaan vaikkapa kuukupeista. Miesten on muutenkin vaikea puhua tunteista. Joku mies voi äkkiä tölväistä, että ”Siperia opettaa”. Myös politiikka tulee helposti mukaan, ja egot törmäilevät.
– Mutta mikään ei estä miehiä perustamasta omaa verkostoa!
Rajoitus koskee Lauman keskusteluja. Tekemisessä isät ovat olleet aktiivisesti mukana.
Eräs saarelta pois muuttava perheenäiti kiitteli lähtöviestissään: ”Tässä ryhmässä tiivistyy ihanasti kaikki positiivinen: yhteisöllisyys, avuliaisuus, toisten huomioiminen (- -). Olen saanut täältä tukea heikkoina hetkinä ja ideoita ja apuja tarvittaessa.”
Jaa tämä artikkeli: