Lavastajan vaellus
Suzanne Lindgren tutki Via Crucis -rekvisiittaa Meritullin kirkkoherranviraston kellarivarastosta.

Suzanne Lindgren tutki Via Crucis -rekvisiittaa Meritullin kirkkoherranviraston kellarivarastosta.

Lavastajan vaellus

Suzanne Lindgren koluaa kirpputorit ja kierrätyskeskukset lavastaessaan Via Crucis -pääsiäisvaellusta.

Kun teatterin monitoiminainen Suzanne Lindgren valittiin Via Cruciksen lavastajaksi, hän tiesi mihin ryhtyi, olihan hän ollut katsomassa pääsiäisvaellusta useita kertoja. Kaikkien tuntemaan kärsimysnäytelmään on kehitetty vuosittain jotain uutta: tällä kertaa ohjaaja Mikko Lammi on valinnut teemaksi unen.
“Kärsineen Jeesuksen unet näkyvät Kaisaniemen puistoon rakennettavan lavan valkokankaalla abstrakteina valoefekteinä. Lava rakennetaan puistossa eri paikkaan kuin viime vuonna, sillä se tulee nyt ylös rinteeseen.”
Vaikka kyseessä on perinteinen Raamatun kertomus, Lindgren ei halua häivyttää lavastuksella modernia kaupunkiympäristöä. Esimerkiksi Kaisaniemen puiston jälkeinen etappi, Säätytalo, luo itsessään oman miljöön.

Keskeisimpinä elementteinä ovat Jeesuksen orjantappurakruunu ja kolme isoa ristiä Tuomiokirkon portailla. Lisäksi näyttelijöillä ja avustajilla on mukana paljon henkilökohtaista rekvisiittaa, kuten keihäitä, aseita, päähineitä, viinileilejä, metalliastioita, kolikoita ja pesuvateja.
Eräänlainen tutkimusmatka, kuvailee Suzanne Lindgren pääsiäisdraaman lavastamista. Hän on kiertänyt rekvisiittaa etsiessään kirpputoreilla ja kierrätyskeskuksissa sekä tutkinut nettikippareiden antia.
“Tavaroiden hankkiminen vaatii kekseliäisyyttä, ja paljon myös itse korjaan ja muokkaan. Tärkeää on, että esineet ovat sään kestäviä, koska esityspäivänä voi tulla vettä tai lunta. Myös käytettävän rekvisiitan turvallisuus testataan moneen kertaan.”
Lindgren tekee yhteistyötä puvustajan kanssa; tänä vuonna tehtävässä on Noora Salmi. Lavastaja tarvitsee lisäksi avuksi kolme assistenttia. Yksi heistä on Sari Lähteinen, jonka kanssa Lindgren on tehnyt muutenkin teatterikuvioissa yhteistyötä.
“Olen nyt tutustunut pääsiäisvaelluksen lavastukseen ja ollut mukana sen suunnittelussa. Pääasiallinen tehtäväni kuitenkin on olla varsinaisessa tapahtumassa lavastajan apukäsinä”, Lähteinen selvittää.

Kaikkea voi sattua, kun tapahtumaa tehdään isolla jengillä. Suzanne Lindgren kertoo, miten viime vuonna kaupungin lumiauraaja oli puskenut maahan Kaisaniemeen kiirastorstaiksi rakennetun lavan taustaseinän. Oli ollut aikamoinen työ saada se ajoissa käyttökuntoon.
Vaelluksen 70-henkinen työryhmä koostuu enimmäkseen vapaaehtoisista teatterin ja musiikin ammattilaisista sekä teatteriharrastajista ja seurakuntalaisista.
“Avustajien kanssa käydään viime metreillä läpi vaellusdraaman kulku. Heille annetaan myös pikaperehdytystä esimerkiksi keihään pitelemiseen”, Suzanne Lindgren kuvailee.

Hän on tyytyväinen lavastajanpestiinsä, sillä työssä on päässyt toteuttamaan omia taiteellisia visioitaan.
“Tapahtumaa tekevällä porukalla on myös mielettömän hyvä henki. Kaikki tekevät parhaansa ja tukevat toisiaan.”
Via Crucis – Ristin tie toteutetaan nyt 19. kerran. Jeesuksen roolissa nähdään näyttelijä Ilkka Villi. Pääsiäisvaellus perustuu Lauri Otonkosken käsikirjoitukseen, ja sen ohjaa nyt neljättä kertaa Mikko Lammi.
Ekumeenisen pääsiäisvaelluksen järjestää ekumeeninen yhdistys Via Crucis ry. yhdessä Helsingin tuomiokirkkoseurakunnan kanssa. Espoon seurakuntayhtymä on tukenut vaellusta 5 000 eurolla.

Via Crucis -pääsiäisvaellus 18.4. klo 21 Kaisaniemen puistossa. Kenraaliharjoitus puistossa kiirastorstaina 17.4. klo 19.

Jaa tämä artikkeli: