Lehden linjalle kiitos
Kirkko ja kaupunki -lehteä ja päätoimittaja Seppo Simolaa on tällä palstalla tullut tavaksi lyödä Raamatulla päähän milloin mistäkin synnistä. Asialla ovat muita hurskaammat puhdasoppiset, jotka eivät suvaitse päätoimittajan suvaitsevuutta ja ”liberaaleja” ajatuksia. Tosiuskovaisten koulukunta haluaa antaa kristinuskosta ankean kuvan, jossa Jumala on ankara ja pitkävihainen, elämä maan päällä yhtä helvettiä ja synnin palkka on kuolema.
Siksi tervehdin ilolla Simolan avarakatseista ja humaania kristillisyyttä, tuoreita näkökulmia sekä rohkeutta ottaa kantaa ajankohtaisiin kirkkoa koskeviin kysymyksiin. Lisäksi päätoimittajaa on siunattu kyvyllä kirjoittaa selkeän sujuvaa ja rikasta suomea.
Raamatulla ”Jumalan sanana” on sopivasti valikoiden aina teilattu vääräoppisia. Simola muistutti asiasta helmikuussa: ”Ihmiset ovat kirjoittaneet Raamatun. Ihmiset ovat myös päättäneet, mitkä kirjoitukset Raamattuun tulevat... Siitä, miten itse Jumala on näihin vaikuttanut, ollaan kovasti eri mieltä. Monista asioista, joita pidetään jumalallisina totuuksina, on tehty äänestyspäätös.” – Ja millä vuosisadalla, tekisi mieli lisätä. Mikähän Raamatussa lopulta on ”Jumalan sanaa” ja tahtoa?
Kysymys Jumalan tahdosta nousee keskiöön Väinö Linnan Pohjantähdessä. Pappila on sopimuksen vastaisesti anastanut ”rohkeen kolmanneksen” Koskelan torpan maista, mihin Alma-äidin mielestä on tyytyminen, koska Jumala niin hyväksi näkee. Poikansa Akseli on peruuttamattomasti toista mieltä: ”Älkää siihen Jumalaa vedelkö. Ei Jumala tarvitte meidän suota… Toi papin saatana se on joka ne vie”.
Jumalan sanaa ja tahtoa onkin surutta hyväksikäytetty maallisten etuoikeuksien ja omien näkökantojen ajamisessa. Toivon Kirkko ja kaupungille ja päätoimittaja Seppo Simolalle uskoa, rohkeutta ja voimia jatkaa valitsemallaan linjalla.
Tähyilijä
Jaa tämä artikkeli: