Lehti on kadottanut sielunsa
Olipa surullinen yllätys, kun lehtenne ilmiasu muuttui. Missä ovat lämpö ja estetiikka?
Ovatko ne arvoja, jotka voi ja jotka on varaa jättää pois? Juuri kauniit kuvat hartaine ajatuksineen ja pehmeä, avara tyylinne veti puoleensa lehtenne lukijaksi useampi vuosi sitten.
Nyt on kovaa, mustaa, kulmikasta. No, se kuvaa kaupunkia: asfalttia, betonia, elementtejä. Viestinne ja sisältönne on viedä eteenpäin Jumalan sanaa, valaa toivoa seurakuntalaisiinne, jotka usein käsittelemissänne aiheissa ovat juuri niitä kovia kokeneita. Onko kauneus ja estetiikka nykyisin leimattu naiiviudeksi tai turhamaisuudeksi? Onko kovuus ja kylmyys ulospäin keino vedota älyyn ja kilpailuhenkisen yhteiskunnan kovettamiin ihmisiin?
Silti, ei tarvitse kuin nähdä taas leopardi upeassa turkissaan, metsä, kukat loistossaan, ja todeta niissä asuva tieto, äly ja viisaus, jota lähellekään ihminen ei ole omalla luomisvoimallaan päässyt. Silloin tietää, että joku viisaampi on niin tarkoittanut ja me ihmiset löydämme niiden kauneudesta rauhan. Se vetää meitä puoleensa.
Tätä sielua, rauhaa ja viisautta odottaisin oman seurakuntani sananvälittäjiltä.
P.S. Ville Rannan sarjakuvataide ei toteuta kauneuden, hyvän maun ja kypsän ilmaisun ihanteita.
Marja Virtanen
Paavalin seurakunnan jäsen
Lehti harppasi vuosia eteenpäin
Haluan kiittää erinomaisesta lehden uudistuksesta. Lehti on nyt harpannut vuosia eteenpäin juuri tähän päivään ja tämän päivän ihmisille. Esimerkiksi 21.10. ilmestyneen lehden ensimmäinen aukeama pääkirjoituksen aihetta myöten (”Pitääkö piispaa kuunnella?”) herätti mielenkiinnon. Ihmiskauppajutut ja sairaalapapin haastattelu olivat mielestäni hyviä aiheita ja sopivat hyvin Kirkkoon ja kaupunkiin.
Toivottavasti myös elokuva-, teatteri- ja tv-arvosteluista saadaan jatkossakin K&k:n mielipide. Kuvitus, juttuaiheet ja taitto ovat nyt kohdallaan koko lehdessä. Julkaisuanne vuosikymmeniä lukeneena tai pikemminkin selanneena voin sanoa, että ensimmäisen kerran odotan lukuhetkeä K&k:n parissa.
Jaa tämä artikkeli: