Uudenmaan Marttojen leipäkurssilla tuoksui tuore ruisleipä. Kuva: Jukka Granstrom
Leipä, joka elättellöö
Leipä on pyhä.
Vastapaistetun ruisleivän viekoitteleva tuoksu on vahvimpia muistoja lapsuudestani. Leipomiseen liittyi tietyt rituaalit. Talviaikaan uunia lämmitettiin jo edellisenä päivänä. Taikinan kohottamisessa oli tuntien työ ja itse leipominen oli monivaiheinen käsityön taidonnäyte. Erityisesti mieleeni on jäänyt, miten äitini käänteli valmiita leipiä käsissään ja puntaroi, että mahtoiko tulla kohokuorisia.
Viimeistään tuon kohokuorisuustarkastelun aikana ymmärsin, että leipä on pyhä ja sitä pitää kohdella kunnioittaen. Leipä, ruoka ja toimeentulo eivät ole itsestäänselvyyksiä.
Saarijärven Paavon viljat vei moneen kertaan halla. Silti hän jaksoi uskoa onnistumiseen ja viimein, kun satoa vihdoin tuli, hän oli valmis jakamaan omastaan hätää kärsivälle naapurille. Lämpimäisten antaminen onkin osa Suomen leipäperinnettä.
Entisaikaan leivän merkitys perusruoka-aineena oli kiistaton. Puhtaasta viljasta tehty leipä on ravitsemuksellisesti arvokkainta, mutta nälkävuosina sitä jouduttiin jatkamaan petulla tai selluloosalla. Kun nälkä kurni vatsassa, niin hätä keinot keksi.
Elintason noustessa leivän merkitys väheni. Tilalle tuli uusia ruoka-aineita ja ruokavaliomme laajeni. Laihdutusvimmassa nykyihmiset ovat jopa karttaneet leivän syöntiä.
Marttaliiton kehittämispäällikkö Arja Hopsu-Neuvonen kertoo, että leipätrendi on nousussa. ”Terveystietoisuuden myötä leipä on alkanut taas kiinnostaa ja se on verraton kuidun lähde.”
”Leipominen on taikinaterapiaa. Ruisleivän leivontaryhmiimme osallistuvat niin miehet, naiset kuin lapsetkin. On saattanut käydä niin, että mummo on leiponut ruisleipää, mutta sitten on tullut yhden sukupolven katkos. Nyt leipominen kiinnostaa taas”, Hopsu-Neuvonen jatkaa.
Itse leipoen säästää. Marttaliitossa on tehty laskelma: jos syö leipää neljä viipaletta päivässä, tulee syöneeksi 45 kilogrammaa leipää vuodessa. Itse tehdyn leivän kilohinta on 1,20 euroa. Kaupasta ostetun leivän hinta vaihtelee, mutta vertailuhinnaksi lasketaan 4 euroa / kilo. Säästöä yhden ihmisen vuoden leipiin tulee tällöin 126 euroa. Nelihenkisen perheen vuotuinen säästö on 504 euroa.
”Ruokahävikkiä pitäisi vähentää. Esimerkiksi kuivumaan päässeelle leivälle voi antaa uuden mahdollisuuden vaikka leipävanukkaan tai köyhien ritarien muodossa”, vinkkaa Hopsu-Neuvonen.
Toimeentulo ei ole kaikille itsestään selvää nykyaikanakaan. Leipäjonot tuovat onneksi helpotusta hätään. Kaupat jakavat ”lämpimäisiään”. Iltaisin voi laittaa kädet ristiin ja kiittää siitä, että vielä on ihmisiä, jotka välittävät lähimmäisistään.
Jaa tämä artikkeli: