Hengenpitimiksi. Leipäjono Liikuntamyllyssä on viime aikoina pidentynyt. Tuoreen tutkimuksen mukaan joka neljäs leipäjonossa käyvä oli kokenut viimeisen kuukauden aikana jatkuvasti tai usein nälkää.
Leipäjono ei lopu
Ilman säännöllistä elintarvikkeiden jakelua Helsingissä nähtäisiin nälkää.
Hiljainen, tummanpuhuva jono kiemurtelee kirpeän syysaamun hämärissä Myllypuron Liikuntamyllyn ja metroaseman välissä. Pieni lauluryhmä virittää hallin suulla harrasta tunnelmaa sähköurkujen säestyksellä. Ruokajakelun ovet avataan kahdeksalta ja huomioliiviset työntekijät ohjaavat asiakkaat hyvässä järjestyksessä halliin. Keltaliiviset rientävät nostamaan ikäihmisten raskaita kärryjä jyrkissä, liukkaissa portaissa.
Tänään on sattunut tulemaan muutama rullakko maitotuotteita, jokainen saa hallin ovella neljä rasiaa päärynäviiliä ja tölkin rasvatonta maitoa. Leipää on tarjolla runsaasti ja sitä saa ottaa niin paljon kuin haluaa ja jaksaa kantaa.
Sisemmällä hallissa jono kiertää tuoteryhmittäin järjestettyjen jakelupisteiden kautta. Kussakin pisteessä työntekijä ojentaa asiakkaalle hänen osuutensa hedelmiä, vihanneksia, liha- ja einestuotteita sekä muuta tavaraa. Jono kulkee ripeästi hallin läpi eikä siellä shoppailla: tavaralahjoituslaatikot tyhjennetään siinä järjestyksessä kuin ne on pinottu ja asiakkaan kassiin sujahtaa sitä mitä työntekijän käteen sattuu. Yhdessä perheessä syödään leipäjonopäivänä parsaa, toisessa perunoita. Eniten asiakkaita näyttää jännittävän, millainen tuuri heille sattuu lihapisteessä: tulisiko tällä kertaa jotakin, mistä voisi tehdä tuhtia, täyttävää ruokaa.
Sekalaisten tavaroiden jakelupisteestä voi kassiin päätyä melkein mitä tahansa: shampoota, pari pakettia sukkahousuja, vitamiinipillereitä, kynttilöitä. Tällä kertaa ylimääräisenä ilona on erä isoja, mutta vähän nuupahtaneita orkideoja. Jonon ulosmenoväylän varrella on laatikoita, joista voi penkoa käytettyjä vaatteita ja kenkiä.
Liikuntamyllyn elintarvikejakelu on Helsingin suurin vakiintunut leipäjono. Sen järjestää Herttoniemen seurakunta kolmesti viikossa ja asiakkaita on aamusta riippuen kuudesta sadasta lähelle kahta tuhatta. Kysyntä on kovaa: jakelu on täytynyt tänä syksynä aikaistaa alkavaksi jo kahdeksalta, sillä muutoin jono kasvaa ohikulkijoita häiritseviin mittoihin. Paikalle on syytä ilmestyä puoli kymmeneen mennessä, sen jälkeen ruoka on yleensä loppu ja ovet pannaan kiinni.
– Väen määrä kunakin aamuna riippuu muun muassa lapsilisän, eläkkeiden ja muiden sosiaalietuuksien maksupäivistä. Kun Veikko Hurstin leipäjono pannaan kesäksi kiinni, meillä käy niin paljon väkeä, että jono yltää omakotialueelle asti, toteaa vapaaehtoistyön vastaava Sinikka Backman .
Tehtäviä hoitamassa on nelisenkymmentä henkeä, osa vapaaehtoisia, osa kuntouttavassa työtoiminnassa, työelämävalmennuksessa tai sopeutumassa siviilielämään vankilajakson jälkeen.
– Täällä työskentelevä väki ei ole työelämän rattailla. Pystymme tukityöllistämään vain vähäksi aikaa kerrallaan, työllistetyille ei kerry eläkettä ja työttömyysturvan käytännöt rajoittavat vapaaehtoisten osallistumista. Vaihtuvuus on suurta, Sinikka Backman kertoo.
Hän toimii itse vapaaehtoisena, mutta on jo vuosikausien ajan omistautunut kaikilla voimillaan ja taidoillaan seurakuntansa diakoniatyöhön. Ruokajonoaamuina hänen päivänsä alkaa kello 5.30, hän on ensimmäisenä paikalla ja panee ovet perässään lukkoon.
Leipäjonoaamujen lisäksi töitä riittää jokaiselle arkipäivälle. Kauppojen lahjoittamaa ruokaa haetaan neljällä pakettiautolla varastoon, tuotteet järjestellään tuoteryhmittäin ja lihapaketit pannaan pakastimeen seuraavaan jakeluaamuun asti. Kaupoista ja kaupparyhmittymien logistiikkakeskuksista tulee mitä tulee, joskus enemmän, joskus vähemmän. Toisinaan osa tuotteista ehtii pilaantua ennen jakelua. Leipää tulee aina ja joskus sitä jää jakelusta ylikin.
Kukaan ei seiso leipäjonossa huvikseen. Toimittajan lähestyessä useimmat pudistavat päätään tai kääntyvät selin. Tukiasunnossa asuva, Helsinkiin maalta muuttanut nuori mies kertoo käyvänsä hakemassa ruokaa säännöllisesti ainakin kerran viikossa. Hän toivoo saavansa opiskelupaikan, työtä ja omaa rahaa sen verran, että voisi valita, mitä syö.
– Ruoan jakelu merkitsee minulle tosi paljon. Tiedän ainakin, että viikonlopuksi on ruokaa.
Keski-ikäinen rouva huudahtaa ilosta, kun hänen vuorollaan vihannespisteessä jaetaan salaattia.
– Minulla ei ole varaa salaattiin tai maitoon edes kuukauden alussa, hän sanoo. Hän kerää kärryynsä ruokaa myös kahdelle huonojalkaiselle naapurilleen.
Rouva on itse sairauseläkkeellä ja hänellä on suuret sairauskulut. Niiden jälkeen eivät rahat riitä edes perusasioihin. Tämä tuntuu olevan monen leipää jonottavan tarina.
Kansaneläkkeellä oleva mies toteaa, että kun vuokra ja muut välttämättömät laskut on maksettu, rahat loppuvat kuun puolivälissä. Sen jälkeen ei ole muuta mahdollisuutta hankkia ruokaa kuin jonottaa Liikuntamyllyn nurkalla.
Jonossa kuulee myös vieraita kieliä. Kaikki saavat tulla, taustoja ei kysellä. Järjestyshäiriöitä ei juurikaan ole sattunut.
Näky herättää Herttoniemen kirkkoherra Markku Rautiaisessa ristiriitaisia tunteita. Hän on tullut aamutuimaan seuraamaan seurakuntansa ylivoimaisesti suurimman väkimäärän viikoittain tavoittavaa tapahtumaa.
– Tunnen voimakasta myötähäpeää ja surua siitä, että näiden ihmisten hätää ei ole kyetty ratkaisemaan paremmalla tavalla. Jos poliittista voimaa ja tahtoa olisi, heidän ei tarvitsisi jonottaa.
– Toisaalta olen iloinen ja kiitollinen ihmisistä, jotka haluavat sitoutua vapaaehtoisina auttamaan lähimmäisiään. Tätä työtä riittää, Rautiainen sanoo.
Aamu sarastaa ja jonon viimeiset pääsevät jaolle. Harjaantuneiden ruokajakelijoiden silmämääräinen arvio on osunut lähelle oikeaa. Maitotuotteita, lihaa ja eineksiä riittää vielä hännänhuipulle, mutta noin sata jäi vaille vihanneksia ja hedelmiä.
Kun viimeiset kohteliaat kiitokset on kuultu, jakelussa työskentelevät lämmittävät kohmeisia sormiaan kuumalla kahvilla. Työtä on vielä paljon, täytyy siivota, lajitella syöntikelpoiset leivät seuraavaa jakeluaamua varten ja pakata pilaantuvat tuotteet pois. Kohta pakettiautot kurvaavat pihaan kierroksiltaan kauppojen varastoista.
Leipäjonosta on tullut hyvinvointiyhteiskunnan pysyvä ilmiö.
Helsingissä lahjoitusruokaa jakaa Herttoniemen seurakunta Liikuntamyllyssä, Myllypurontie 1, maanantaisin, keskiviikkoisin ja perjantaisin kello 8-9.30. Veikko ja Lahja Hurstin Laupeudentyö jakaa ruokaa Kalliossa keskiviikkoisin ja perjantaisin sekä opiskelijoille tiettyinä päivinä erikseen. Malmin seurakunta jakaa leipää Malmin Jakomäen ja Pihlajamäen kirkoilla sekä Tapulin seurakuntakodissa.
Jaa tämä artikkeli: