Kuudesluokkalaiset Mauro Hopsu (vas.) ja Susanna Rouvinen kohtasivat lehmän leirikoulussa Merikarvialla. Kuva: Taivallahden ala-aste
Leirikoulu antaa elämyksiä ja yhteishenkeä
Varainkeruu on iso urakka oppilaille ja vanhemmille, mutta hienot kokemukset palkitsevat.
Leirikoulu värittää lukuisten helsinkiläisten koululuokkien toukokuuta. Esimerkiksi Taivallahden ala-asteen 6A-luokka teki vappuviikolla kolmen päivän reissun Merikarvialle, Koivuniemen Herraksi nimetylle matkailumaatilalle.
– Päädyimme valitsemaan maatilan, koska siellä sai liikkua luonnossa ja olla eläinten kanssa. Töölöläislapset pääsivät lypsämään lehmää, kertoo opettaja Eeva Tuori.
Pisimmät leirikoulut kestävät maanantaista perjantaihin, ja paikkana on esimerkiksi urheiluopisto, lomakylä tai leirikeskus. Pitkän ruotsin lukijat saattavat pitää leirikoulun Ahvenanmaalla, ja jotkut lähtevät ulkomaille asti. Helsinkiin tulevat leirikoululaiset suosivat Suomenlinnan retkeilymajaa.
Ennen kuin reppuja päästään pakkaamaan, on tarvittu paljon työtä matkarahojen hankkimiseksi.
– Kun poikani kävi Munkkivuoren ala-astetta, me vanhemmat myimme aikamoiset määrät suklaakeksejä. Myös kaksi jättilastia vessapaperia saatiin kaupaksi, kertoo Leena Rantasalo. Hän toimii Munkkiniemen yhteiskoulun vanhempainyhdistys Myyryn sihteerinä.
– Ala-asteella hyvä tapa kerätä rahaa ovat keskiviikon ”pullisvuorot”. Kukin koti tuo vuorollaan leivonnaisia kouluun myytäväksi.
Mitäpä vanhemmat ja lapset eivät olisikaan myyneet leirikoulujen hyväksi: alan yrittäjät tarjoavat myyntiin sukkia, pesuaineita, mausteita, perusvoiteita, pellavapyyhkeitä, karkkia, vessapaperia, pikkuleipiä ja avaimenperiä.
Tapanilan ala-asteen vanhempainyhdistystä luotsasi vuosikaudet kolmen lapsen äiti Liinu Virkamäki. Tapanilassa on mukava perinne kerätä varoja iltamilla, olipa kohteena koulutyö tai juniorijalkapallo.
– Me järjestimme kunnon iltamat, joissa oli ohjelmaa lapsille ja aikuisille. Lapset esiintyivät juhlissa ja vanhemmatkin, jos heissä sattui olemaan muusikoita. Täältä löytyy yhteisöllisyyttä ja myös hyviä juhlatiloja, kuten VPK ja työväentalo, Virkamäki kertoo.
Varoja on kerätty myös haravoimalla hampurilaisravintolan pihaa ja käymällä joukolla nauramassa televisio-ohjelman yleisönä.
Odotettu reissu Lappiin
Tehtaanpuiston yläasteen liikuntaluokilla leirikoulu kuuluu opetussuunnitelmaan. Kohteestakaan ei tarvitse äänestää, sillä jo yli kymmenen vuoden ajan Vuosaaresta on lähdetty leirikouluun Ounasvaaran urheiluopistoon.
Uusi liikunnanopettaja Janne Särkkä veti Ounasvaaran leirikoulun ensimmäistä kertaa maaliskuussa.
– Oppilaat odottivat kovasti Lapin leirikoulua. Siellä käyneet olivat kertoneet, kuinka kivaa on ollut. Ohjelmaan kuului laskettelua joka päivä ja lisäksi seinäkiipeilyä ja talviolympialaiset. Opiston järjestämät leikit ja pelit menivät kahdeksasluokkalaisille kuin kuumille kiville.
Kustannukset olivat 440 euroa oppilasta kohti. Summaan sisältyivät hissiliput. Suuri apu oli se, että erään oppilaan isä on linja-autonkuljettaja ja ajoi bussin Rovaniemelle ja takaisin talkootyönä. Rahaa hankittiin kahvituksilla ja myyntitempauksilla, ja koulun johtokunnalta saatiin avustusta.
Opettajallakin riittää tekemistä leirikoulun järjestelyissä, mutta suurin työ on taukoamaton valvontavastuu.
Munkkiniemen yhteiskoulun erityisopettaja Pasi Andersson on ollut leirikouluvalvojana Vierumäellä, Kisakalliossa, Himoksella ja Orilammen matkailukeskuksessa.
– Jos halutaan ryhmäyttää luokkaa ja kohottaa yhteishenkeä, leirikoulu pidetään jo yhdeksännen luokan syksyllä, sanoo Andersson.Talkoohenkeä tarvittaisiin lisää
Koulut päättävät itsenäisesti leirikoulujen järjestämisestä, joten kaikilla lapsilla sitä ei ole. Koska perusopetuksen on oltava maksutonta, leirikoulu- ja retkirahoja voi kerätä vain vanhempien päätöksellä yhteiseen pottiin.
– Vanhemmat miettivät, millaiseen projektiin haluavat sitoutua. Jos he eivät halua sitoutua, järjestetään leirikoulun sijasta yhden päivän luokkaretki vaikkapa Särkänniemeen. Meidän koulussamme on aina löytynyt mukava poppoo vetovastuuseen, kehaisee Pasi Andersson.
Matkojen järjestäminen ja talkootyö on hänelle tuttua junioriurheilusta ja partiotoiminnasta.
– Joka paikassa on vaikea saada toimijoita mukaan, kun tarvitaan vapaaehtoistyötä yhteisen hyvän eteen. Ihmiset valittavat jatkuvasti kiirettä. Kyllä jokainen silti kannattaa hyviä asioita, mutta vapaa-ajan määrä on radikaalisti pienentynyt, Andersson miettii.
Leena Rantasalo on huomannut saman.
– Silloin rahankeruu tulee kohtuuttomaksi hommaksi joillekin harvoille. Eikö ihmisillä ole talkoohenkeä, vai ovatko he kovin stressaantuneita? hän miettii.
– Yhdessä tekeminen on kuitenkin kivaa. Ja kun kouluun ja opettajiin tutustuu paremmin, yhteydenpito on luontevaa. Lapsille leirikoulu on hieno kokemus, ja he tutustuvat toisiinsa eri lailla kuin tunneilla, Rantasalo rohkaisee.
Uusien leirikoulujen suunnittelu alkaa heti syksyllä.
Jaa tämä artikkeli: