Isoksi kasvamassa. Noora Wahlgren ja Milja Kilpeläinen harjoittelivat isosena tarvittavia taitoja kuten ilmaisutaitoja ja Raamatun lukemista viime lukuvuoden ajan Kannelmäen seurakunnan isoskoulutuksessa.
Leirin lämppärit
Isosten tärkein tehtävä on saada rippikoululaiset viihtymään.
Haikeus. Se on päällimmäisenä mielessä kaksi päivää rippikoululeirin päättymisen jälkeen.
Noora Wahlgren, 15, ja Milja Kilpeläinen, 16, istuvat aurinkoisena keskiviikkona Kanneltalon kahvilassa, mutta vielä puolitoista vuorokautta sitten he viettivät viimeistä leiripäivää Kannelmäen seurakunnan rippikoululeirillä Partaharjun leirikeskuksessa.
Kilpeläinen ja Wahlgren työskentelivät leirillä isosina eli vapaaehtoisina vertaisohjaajina. Viikon leirijakson aikana rippikoululaisista, tai isosslangilla pikkusista, ehti muodostua isosille hyviä ystäviä. Kerran paluun jälkeen on jo tavattukin porukalla, ja toinen tapaaminen on suunnitteilla. Tapaamisista sovitaan WhatsApp-pikaviestipalvelussa, johon leiri on perustanut yhteisen ryhmän.
– Kauhea ikävä meidän pikkusia, isoset huokaavat yhteen ääneen.
Isoset ovat Suomen suurin maallikkoliike. Vuosittain rippikoulun käy noin 50 000 nuorta eli yli 80 prosenttia ikäluokasta. Heistä noin joka kolmas jatkaa isoskoulutukseen.
Kirkkohallituksen rippikoulutyöstä vastaavan asiantuntijan Jarmo Kokkosen mukaan syy isostoiminnan suosioon löytyy onnistuneista rippikouluista. Nuoret arvostavat rippikoulussa syntyvää aitoa yhteisöä, jossa on helppoa olla oma itsensä. Kun riparilla on ollut hyvä olla, kokemus halutaan jakaa eteenpäin.
– Lähes kaikki isoset kertovat, kuinka he haluavat mahdollistaa uusille rippikoululaisille samankaltaisen hyvän kokemuksen, jonka rippikoulu on heille itselleen tarjonnut, Kokkonen sanoo.
Isosena riparilla on erilaista kuin leiriläisenä. Sen sekä Noora Wahlgren että Milja Kilpeläinen ovat ehtineet huomata ensimmäisenä isoskesänään.
– Isosena on enemmän vastuuta. Koko ajan on jotain tekemistä, kun pitää suunnitella iltaohjelmia ja ulkoilua, Wahlgren sanoo.
Isosten työtehtävät voivat vaihdella seurakunnasta ja leiristä riippuen, mutta usein tehtäviin kuuluu raamattupiirien eli raamisten vetämistä, vapaa-ajan ohjelman järjestämistä sekä sketseistä, leikeistä ja lauluista koostuvan iltaohjelman suunnittelua. Isoset voivat pitää myös hartauksia.
Noora Wahlgrenin ja Milja Kilpeläisen mielestä isosten kaikkein tärkein tehtävä on kuitenkin saada leiriläiset lämpenemään.
– Tärkeintä on olla yhdistämässä leiriläisiä yhdeksi leiriksi, Wahlgren sanoo.
– Tuntui hyvältä, kun huomasin parin leiripäivän jälkeen, että porukka alkoi vähitellen hitsautua yhteen. Ryhmähenki parani päivä päivältä, Kilpeläinen kertoo.
Jotta leiriläiset innostuisivat, on Kilpeläisen ja Wahlgrenin mielestä hyvä, jos isonen uskaltaa heittäytyä.
– On pakko vetää täysillä, jotta pikkusetkin lämpenisivät. Siitä on paljon apua, että uskaltaa nolata itsensä leikeissä ja sketseissä, Kilpeläinen sanoo.
Toisaalta isoselta vaaditaan myös herkkyyttä huomioida erilaiset leiriläiset.
– Hiljaisemmilta leiriläisiltä voi käydä kysymässä, että mitä haluaisitte tehdä tai tulisitteko mukaan pelaamaan jotain, Kilpeläinen sanoo.
Pompelipedia eli isosten wikipedia kokoaa yhteen eri seurakunnissa käytetyt riparileikit ja -sketsit ja helpottaa siten isosten työtä. Esimerkiksi monilta ripareilta tunnetulle ruokavirrelle 472 se tuntee kolmisenkymmentä vaihtoehtoista melodiaa. Sellaisia kuin Frontside Ollie, Ranskalaiset korot sekä We Will Rock You.
– Kun aloin itse muutama vuosi sitten tutustua muiden seurakuntien isosiin, huomasin, että he tuntevat paljon hyviä leikkejä, sketsejä ja skaboja, joista en ollut koskaan kuullutkaan. Ajattelin, että tällaista isoskulttuurin vaihtoa täytyy saada lisää, kertoo Pompelipedian perustaja Jussi Tiira, 24.
Häntä voi hyvin kutsua isosveteraaniksi. Tiira on työskennellyt kymmenellä riparilla seitsemänä eri kesänä. Kun isosen hommat jäivät pari kesää sitten taakse, Tiira perusti ystävänsä Oskari Järvelinin kanssa Isoset ry:n. Yhdistyksen tavoitteena on ylläpitää seurakuntien rajat ylittävää isostoimintaa ja -kulttuuria.
Se ylläpitää Pomelipedian lisäksi isosten.net-sivustoa ja järjestää tapahtumia. Ensi syksynä Riihimäellä soi isosille suunnattu Isosetti-konsertti.
Isospankki on yhdistyksen tähän asti suurin hanke. Se toteutetaan yhteistyössä Kirkkohallituksen kanssa. Tavallisesti isoset työskentelevät omissa seurakunnissaan, mutta Isospankin kautta voidaan toteuttaa seurakuntien välisiä isosvaihtoja.
Viime syksynä avatun pankin kautta on Tiiran tietojen mukaan tähän mennessä toteutunut vasta yksi vaihto. Vaihtoon innokkaita isosia olisi runsaasti, mutta rohkeat seurakunnat puuttuvat.
Tiira kuitenkin uskoo, että tilanne muuttuu lähitulevaisuudessa, kun seurakunnat huomaavat, että vaihdoille on nuorten keskuudessa kysyntää ja tieto pankista tavoittaa erityisesti pienet seurakunnat, joissa isosista saattaa olla pulaa.
– Toisissa seurakunnissa on vajausta isosista ja toisissa ylitarjontaa. Toivottavasti jo ensi kesänä vaihtoja tehdään paljon enemmän.
Sanavalmiista nuorista naisista sitä on vähän vaikea uskoa, mutta sekä Milja Kilpeläinen että Noora Wahlgren kertovat olleensa aikaisemmin ujoja.
– Olen saanut itsevarmuutta ja jotenkin rohkaistunut. Uskallan paremmin mennä uusiin juttuihin mukaan, Kilpeläinen sanoo.
– Omalla riparilla en kovin paljon tutustunut muihin, mutta tällä leirillä tutustuin uusiin ihmisiin, Wahlgren kertoo.
Jarmo Kokkosen mukaan isosena työskentelystä on paljon konkreettista hyötyä. Isonen pääsee työskentelemään vastuullisessa tehtävässä mutta kuitenkin leirin aikuisten työntekijöiden ja muiden isosten tukemana.
– Isosen itsetuntemus vahvistuu. Hän saa esiintymiskokemusta, keskustelutaitoja ja tietenkin uusia ystäviä.
Lisäksi isosuus on monille ensimmäinen kesätyö, josta saatu todistus voi auttaa seuraavien kesätyöpaikkojen hakemisessa. Kokkosen mukaan isoset ovat rippikoulujen järjestämisen kannalta tärkeää työvoimaa.
– Toisaalta on muistettava, että isoset kasvavat kristittyinä ja että seurakuntaan kelpaa keskeneräisenä. Monelle nuorelle isosena toimiminen on hengellisessä mielessä merkittävämpää kuin oma rippikoulu.
Isoskoulutukset alkavat seurakunnissa syksyllä. Lisätietoa koulutuksesta voi kysyä omasta seurakunnasta.
Jaa tämä artikkeli: