Erno Helki toimii ohjaajana lasten päiväleireillä Suomenlinnassa. Ensimmäiset leiriläiset aloittavat heti ensi tiistaina. Kuva: Sirpa Päivinen
Leiriohjaaja vie muksut Suomenlinnaan
Jos leiriläiset saisivat päättää, kaikki päivät pelattaisiin jalkapalloa. Leirikesästä jää ohjaajallekin monta tärkeää muistoa.
Viime kesänä satoi paljon. Erno Helki oli kesäkuun Helsingin koululaisten lomavirkistysyhdistyksen eli Hekolon leiriohjaajana Suomenlinnassa.
– Silloin juoksentelimme paljon saaren tunneleissa ja kummittelimme niissä, Helki kertoo.
Tänä kesänä 26-vuotias Helki on Suomenlinnassa jälleen. Leiriohjaajakesä on hänelle jo viides. Kolme aiempaa kesää hän oli Vuosaaren Hästholmenissa, jossa leirejä ei enää järjestetä.
Tällä hetkellä Hekolo järjestää päiväleirejä alakoululaisille Santahaminassa ja Suomenlinnassa. Leireillä useimmat ovat ykkös- tai kakkosluokkalaisia. Leirit ovat edullisia, ja sosiaaliset perusteet vaikuttavat niille pääsyyn. Kaikille lapsille halutaan tarjota mahdollisuus päästä viettämään kesää luonnossa.
Jos lapset saisivat päättää, aina pelattaisiin jalkapalloa
Kesäkuussa kouluvuosi on juuri loppunut, eikä leireillä ole tarkoitus oppia mitään koulumaista vaan lomailla. Ehkä lapset voivat löytää niiltä uusia kavereita. Useimmat ovat leirillä vain viikon, mutta jotkut tulevat joka kesä uudestaan.
– Viime vuonna hyvästelin haikein mielin lapsen, joka oli leirillä kuudetta kertaa. Hän siirtyi yläkouluun, eikä siksi pääse mukaan enää tänä kesänä, Erno Helki kertoo.
Helkin pesti jatkuu noin kuukauden.
Muutama leiriläinen asuu Suomenlinnassa, mutta useimmat asuvat mantereella. Joka aamu leiriläiset kokoontuvat Katajanokalle lähelle laituria, josta Suomenlinnan huoltolautta lähtee. Kuuden tunnin leirin jälkeen lapset palaavat Katajanokalle. Huoltolautta on rauhallisempi kuin varsinainen Suomenlinnan lautta, ja se kulkee niin läheltä Korkeasaarta, että ohi kulkiessaan voi kuulla leijonien karjuvan.
– Olen leirien ansiosta oppinut ainakin paljon lisää Suomenlinnasta, Helki sanoo.
Leireillä liikutaan paljon luonnossa, askarrellaan ja pelataan ulkopelejä. Jos lapset saisivat valita, he pelaisivat Helkin mukaan koko ajan jalkapalloa. Ohjaajat ottavat ohjelmaan kuitenkin myös esimerkiksi erilaisia perinneleikkejä, kuten kirkonrottaa.
– Se on monille lapsille vieras peli, vaikka me itse pelasimme sitä lapsena aina.
Helki itse on oppinut leiriläisiltä uusia pelejä, kuten vanhan polttopallon tyylisen pelin nimeltä Kaikki polttaa, kaikki palaa.
Aasialaisia turisteja ja hylje
Suomenlinna ympäristönä antaa omat haasteensa leireille. Poikasiaan suojelevat kanadanhanhet voivat olla alkukesästä aggressiivisia, ja aasialaiset turistit saattavat ihastua lasten vaaleisiin hiuksiin ja tulla hipelöimään niitä. Lapsista se voi olla ahdistavaa.
Suomenlinnassa luonto on lähellä ja tarjoaa paljon elämyksiä, ohjaajillekin.
– Viime kesänä näin ensimmäistä kertaa hylkeen, Erno Helki kertoo.
Hän alkaa olla leireillä jo melkoinen konkari, Hän odottaa tämän kesän leirejä jo kovasti.
– Tämä on ihan paras kesätyö, ja olen saanut muista ohjaajista hyviä ystäviä.
P.S.
Asun Jätkäsaaressa. Alue kasvaa koko ajan, ja on kiinnostavaa seurata, miten kaupunki nousee ympärilleni. Asuin lapsena Pikku-Huopalahdessa, ja koin saman myös silloin.
Harrastan jalkapalloa, ja pelaan 6. divarissa. Olen pelatessa jotenkin pikkupoikamaisen innostunut. Viralliset sarjapelit tuovat erilaisen kutkutuksen kuin jos pelaisimme muuten vain.
Opiskelen teologiaa ja haluan opettajaksi. Olen lukenut kasvatustieteitä ja nyt haluaisin suorittaa pedagogiset opinnot.
Jaa tämä artikkeli: