Perushoitaja Ritva (Eija Ahvo) rauhoittelee Toivoa (Jani Hendriksson). Kuva: Heli Sorjonen
Lepolassa ei ehdi levätä
Teatteri Avoimet Ovet ei olisi voinut osua ajankohtaisempaan teemaan: Anna Krogeruksen Kuin ensimmäistä päivää näyttää vanhusten hoitokoti Lepolan raskaan ja väliin mielipuolisen arjen.
Näytelmään on kuitenkin kutoutunut myös suuri lämpö ja kunnioitus ihmiselämää kohtaan.
Lepolan vanhuksia näyttelevät Metropolian opiskelijat, ainoana poikkeuksena 95-vuotiaalle Taimille hahmon antava Petriikka Pohjanheimo. Nuoruus korostaa entisestään tulevaisuuden uhkia: muutaman kymmenen vuoden kuluttua nämä nuoret ovat roolihenkilöidensä ikäisiä.
Lepolassa yritetään selvitä ylhäältä tulevien järjettömienkin päätösten paineessa, joita kauppaa osastoa johtava Seikku (Ella Pyhältö). Työhyvinvointi on kupla, kun resurssit puuttuvat. Tilannetta paikkaavat maahanmuuttaja ja kaksi sivaria. Työvoimaa ei ole tarpeeksi, eikä ihminen aina riitä, vaikka miten yrittäisi. Lepolassa kysymys ei ole vain rahasta: asennemuutosta tarvitaan niin työnjohdolta kuin joiltakin työntekijöiltäkin.
Näytelmän keskuspari on vanha Taimi ja perushoitaja Ritva (Eija Ahvo). Heidän välilleen on syntynyt ystävyys ja luottamus. Ritva rakastaa työtään, on antanut sille 25 vuoden aikana kaikkensa. Nyt polvet ovat tohjona, ja epävarmuus ahdistaa. Tapahtumat huipentuvat yöhön, jolloin Ritva valvoo jo vuorokauden toista ylimääräistä työvuoroaan. Silloin Lepolassa käy melkoinen vilske – kuolemakin vierailee.
Ritva on monella tapaa hyväksikäytetty: hyvää tahtova ja vähään tyytyvä, jolle kaikki käy ja usein toistuva lause on ”enhän minä”. Tällaiset ihmiset tapaavat jäädä vahvempien jalkoihin, mutta voiko siitä hyvää ihmistä syyttää?
Heini Tolan ohjauksessa näytelmästä on karsiutunut pois kaikki turha. Neljä valkoista tuolia ja taustaseinän valokuvat riittävät lavasteeksi. Harvoin olen nähnyt niin hienoa ja kurkkua kuristavaa kohtausta kuin vanhan Taimin kuolema.
Näytelmä esittää monta hyvää kysymystä: näemmekö vanhassa ihmisen, saako ihminen olla vanha, ja pitääkö vanhusten hoidon olla tuottavaa?
Esityksen komeimpia kohtauksia on Ritvan viimein tuleva raivonpurkaus. Siihen ei voi muuta vastata kuin: ”Teillä on aivot. Ajatelkaa itse.”
Kuin ensimmäistä päivää. Ensi-ilta Teatteri Avoimissa ovissa 15.9.
Kevään ylimääräiset esitykset 12.3.–24.4. nyt myynnissä.
Jaa tämä artikkeli: