Lepopäivä myös kauppiaille
Elämme kristillisessä yhteiskunnassa, johon kuuluu lepopäivä, joten ainakin minä kaipaan kirkon kannanottoja. Kiitos kaikista kirjoituksista, jotka tukevat sitä, ettei sunnuntaista tulisi arkipäivän kaltainen.
Jos sunnuntaikauppa vapautetaan, niin myyjillä on vapaa päivä, mutta kauppiailla ei ole päivääkään ilman vastuuta. Ei kauppa pysty nyt lama-aikana luomaan lisää työpaikkoja, kun myynti ei kasva. Lisäaukiolot ja palkat sekä kauppakeskusten sunnuntaisiivous ja -vartiointi olisi saatava hinnan korotuksiin. Ymmärrättekö sen? Ei valtio tue kaupan yrittäjiä! Sunnuntaimyynti on muista päivistä poissa, ja kauniina kesäpäivänä ei ole asiakkaita etenkään erikoiskaupassa. Eli ei sitä sunnuntaita voi maksattaa sunnuntaiasiakkaillakaan.
Sunnuntain aukiolo sekoittaa tilannetta ja tappaa erikoiskauppoja – jos et ole auki, myyntiä menee marketteihin, ja jos olet auki, niin kannattavuus heikkenee. Ehkä marketeista löytyisi muutama työpaikka lisää, mutta samanaikaisesti erikoiskauppoja tulee kaatumaan ja yrittäjiä väsymään. Lisäksi erikoiskauppaan on vaikea löytää ammattitaitoista työvoimaa viikonlopuiksi, vaikka se olisi taloudellisesti mahdollista.
Onko kristillistä vaatia lisää panosta kauppiailta, jotka työllään ja ideoillaan työllistävät ainakin itsensä, mutta usein muitakin? Vapaudesta puhujien täytyisi tajuta, että vastaava vapaus työvoimalle olisi se, että se, joka tekee pisintä päivää ilman lomia samalla palkalla, saa pitää työnsä. Pääosalle erikoiskaupoista muun muassa joulu- ja juhannusaatot sekä sunnuntait ovat kannattamattomia, mutta liikekeskuksissa ne ovat pakollisia. Asiakkaat hurskastelevat vapaudella, mutta odottavat yhteisiä aukioloja. Sen sijaan, jos supistettaisiin aukioloja, voitaisiin miettiä hinnan alennuksia ja säästää jokunen konkurssi ja työpaikka näin lama-aikana.
Toivottavasti Heikki Uotinenkin (K&k 13. 5.) lukee tämän ja toteaa, ettei ehkä olekaan suvaitsevainen vaan joko tietämätön tai itsekäs.
Jaa tämä artikkeli: