null Lesken rovosta miljoonaksi

Suuria numeroita. Vajaa vuosi sitten oman piispansa saanut Luther-säätiö osti jo vuonna 2008 Tapiola-yhtymältä kokonaispinta-alaltaan 404-neliöisen liikehuoneiston Koinonia-toimintakeskukselleen. Kaupan arvo oli 548 640 euroa. Kuva: Seppo J.J. Sirkka

Suuria numeroita. Vajaa vuosi sitten oman piispansa saanut Luther-säätiö osti jo vuonna 2008 Tapiola-yhtymältä kokonaispinta-alaltaan 404-neliöisen liikehuoneiston Koinonia-toimintakeskukselleen. Kaupan arvo oli 548 640 euroa. Kuva: Seppo J.J. Sirkka

Lesken rovosta miljoonaksi

Kiistellyn Luther-säätiön talous perustuu kannattajiensa sitoutuneisuuteen.

Naispappeuden vastustajien vuonna 1999 perustama Suomen Luther-säätiö on toistuvasti muistuttanut, ettei se saa taloudellista tukea Suomen evankelisluterilaiselta kirkolta eikä valtiolta.

Nykyisin 20 paikkakunnalla jumalanpalvelustoimintaa yllä pitävä säätiö on taloudellisesti riippuvainen kannattajiensa avustuksista. Arvion mukaan Luther-säätiön kannattajakunta on noin 2 000 henkeä.

– Lukumäärää on käytännössä mahdoton sanoa. Pyhäkön lamppu -lehteä tilaa 1 700 ihmistä, ja sen lukijakunnasta tulee paljon lahjoituksia. Tämän ohessa on tietenkin se iso joukko, joka sunnuntaisin lahjoittaa rahaa kolehdin kautta jumalanpalveluksissamme, sanoo Luther-säätiön vs. dekaani, pastori Esko Murto.

Säätiö ilmoittaa kotisivullaan rahoituslähteikseen kolehdit, kannatusmaksut, keräykset, testamentit, myyjäiset ja kirjamyynnistä koituvat tuotot sekä peruspääoman hoitamisen.

 

Vuonna 2000Luther-säätiöllä oli vain yksi osa-aikainen työntekijä, Oulun emerituspiispan Olavi Rimpiläisen papiksi vihkimä Juhana Pohjola. Naispappeudenvastustajapiispana Rimpiläinen oli viimeinen mohikaani, jonka jälkeen vanhan virkakäsityksen kannattajat eivät ole saaneet Suomen evankelisluterilaisessa kirkossa pappisvihkimystä.

Tätä ennakoiden perustettiin Luther-säätiö, jonka pappeina on vain miehiä. Nykyään säätiöllä on 15 työntekijää, joista kolme on osa-aikaisia.

Säätiön ensimmäisen tilikauden varainhankinta tuotti 350 737,71 Suomen markkaa (noin 59 000 euroa). Sijoitus- ja rahoitustoiminta tuotti 5 524,24 markkaa (noin 930 euroa). Siitä lähtien Luther-säätiön tuotot ovat paisuneet reilusti yli kymmenkertaisiksi. Tähänastisen historian huippu osuu vuoteen 2008. Silloin Luther-sää-tiön varainhankintatuotot olivat 951 999,98 euroa.

Jumalanpalvelusten kolehtimäärä kipusi tuona vuonna neljännesmiljoonaan. Lisäksi internet-keräyksellä saatiin yli 190 000 euroa. Yhteensä tämä tekee likemmäs 450 000 euroa. Loput saatiin näin:

– Kun säätiö realisoi arvopaperisijoitustensa tuottoja, tulos näkyi varainhankinnassa. Lisäksi tuli muutamia yksittäisiä, merkittävän suuria lahjoituksia, Esko Murto sanoo.

Vuoden 2008 varainhankinta oli poikkeuksellisen tehokasta, sillä Luther-säätiö osti Tapiola-yhtymältä osoitteesta Kalevankatu 53 itselleen toimintatilan, jonka nimeksi tuli Koinonia. Kokonaispinta-alaltaan 404-neliöisen liikehuoneiston arvo oli 548 640 euroa. Kaupanteko motivoi varainhankintaa.

– Monet jäsenistämme maksavat itse asiassa kahta jäsenyyttä. Ensin he maksavat tyhjää paikkaansa evankelisluterilaisessa kirkossa, minkä lisäksi he ovat äärimmäiset voimakkaasti sitoutuneet Luther-säätiön toimintaan, sanoo Luther-säätiön hallituksen puheenjohtaja, dosentti Raimo Savolainen. Säätiön kannattajissa on paljon lapsiperheitä ja eläkeläisiä.

 

Luther-säätiön ensimmäisessä toimintakertomuksessa todetaan, että ”yhteyksiä Missouri Synodin Fort Waynessä sijaitsevaan pappisseminaariin on pidetty myös tiiviisti.”

– Muutamat työntekijöistämme ovat opiskelleet siellä, ja sitä kautta tietenkin on hyviä henkilösuhteita, Esko Murto sanoo. 

– Ulkomaalaisilla opiskelijoilla on toki mahdollisuus saada stipendejä, mutta Luther-säätiön piiristä tulevat opiskelijat eivät ole missään erityisasemassa.

– Luther-säätiö ”hyötyy” Missouri-synodista ennen muuta sen, mitä muutkin klassiseen luterilaisuuteen pitäytyvät tahot: Missourissa tehdään paljon hyvää teolo-giaa, josta muut rakentuvat ja saavat rohkaisua, Murto sanoo.

Luther-säätiön edustaman luterilaisuuden ero pohjoismaiseen perinteeseen alkaa saada hahmon. Luterilaisuus levisi Yhdysvaltoihin saksalaisten ja pohjoismaalaisten siirtolaisten mukana.

Maassa ei koskaan ole ollut valtionkirkkoa, joten muiden tavoin myös luterilaiset kirkot ovat vapaakirkkoja. Tämä epäilemättä vaikuttaa amerikanluterilaisten kirkko-oppiin.

Kaksi suurinta kirkkokuntaa ovat vuonna 1847 perustettu Missouri-synodi ja Evangelical Lutheran Church in America (ELCA), jonka historia ulottuu vuoteen 1918. Missouri-synodi on tunnettu erityisesti vanhoillisuudestaan, jos kohta se on opillisesti hajanaisempi kuin usein luullaan.

– 1900-luvulla Missouri-synodin merkittävin yhteistyökumppani oli äärikonservatiivinen Wisconsin-synodi (WELS), joka ei tänä päivänäkään ole antanut naisille äänioikeutta seurakunnissa eikä hyväksy sitä, että nainen on kirkollisissa tehtävissä miehen yläpuolella, sanoo kirkkohistorioitsija, teologian tohtori Juha Meriläinen Helsingin yliopistosta.

Hänen mukaansa synodia pidetään kuitenkin yhtenä maan rikkaimmista kirkoista.

– Se on jo sadan vuoden ajan rahoittanut ”puhdasoppisia” vastarintaryhmittymiä, ja viime vuosina se on tukenut taloudellisesti muun muassa Inkerin kirkkoa ja Baltian konservatiivisia luterilaisia, ainakin Latviassa.

Juhani Huttunen

Jaa tämä artikkeli:

Löydä lisää näkökulmia


Keskustele Facebookissa
Keskustele ja kommentoi Facebookissa
Lähetä juttuvinkki
Lähetä juttuvinkki
Kirkko ja kaupunki -mediaan.

Tilaa Kirkko ja kaupungin viikoittainen juttukooste.