Tilaa ajatella. Rauhoittava ympäristö järvenrannalla auttaa ihmistä kuuntelemaan itseään, uskoo Ystävyyden Majatalon emäntä Raili Nylund.
Levähdyspaikka
Ystävyyden Majatalo voi olla kuin merimerkki, joka auttaa löytämään elämiseen uuden kurssin.
Teksti ja kuvat: Anne Lampinen
Ruumiinravinnon ja yösijan lisäksi talo tarjoaa myös henkistä ravintoa. Moni hakeutuu Ystävyyden Majataloon hankkimaan uusia voimia elämäntilanteessa, jossa halutaan ja toivotaan muutosta.
– Toisinaan elämä on aivan solmussa tai umpikujassa, tilanteessa, missä ei voi jatkaa entiseen malliin, kertoo Raili Nylund . Hän on ollut Ystävyyden Majatalon emäntä yli 20 vuotta.
Marjan elämä oli kerran umpikujassa. Hänen toipumisensa vei miltei kaksi vuotta.
– Kerran Turun reissulla poikkesin Ystävyyden Majataloon yhdeksi yöksi. Keskustelin visiitin aikana isäntäväen kanssa elämästäni. Seuraavaksi menin sinne itsetuntemuskurssille, jossa padot aukesivat. Elämäni alkoi muuttua pikku hiljaa parempaa suuntaan, kun ryhdyin tekemään asioita toisin. Ymmärsin kuitenkin, että edessäni oli pitkä matka toipumiseen.
Seuraavan kerran Marja meni Ystävyyden Majataloon vapuksi 2008, mutta jäikin koko kesäksi, koska ei halunnut palata terapeuttisesta ilmapiiristä omaan arkeensa.
– Vähävaraisuuteni ei ollut este Majatalossa elämiselle. Teinkin talonhoitoon liittyviä töitä oikein urakalla. Muutaman kerran löysin itseni yöllä keittiöstä leipomasta.
Konkreettinen fyysinen työ on monelle oleellinen osa toipumisprosessia.
– Ihmisten tulisi keskustella enemmän itsensä kanssa ja kuunnella itseään, varsinkin elämän solmukohdissa, Raili Nylynd muistuttaa.
– Solmut alkavat aueta, kun itsensä äärelle pysähtyy riittävän pitkäksi aikaa rohkaisevassa ja tilaa antavassa ilmapiirissä. Ystävyyden Majatalossa ei tarvitse olla yksin, mutta yksityisyyttä kukin saa kuitenkin tarpeensa mukaan.
Lapsuus ei ollut helppo, sillä Marja oli nuoren läheisriippuvaisen äidin lapsi.
– Taloudellisesti köyhää lapsuuttani rytmittivät äidin lukuisat miessuhteet. Olin myös paljon sairaalassa liimakorvasairauteni tähden. Peruskoulun viimeisellä luokalla muutin nuorisokotiin. Ensimmäisen kerran olin mielisairaalassa 17-vuotiaana. Silloin vain ahdisti ja itketti, Marja muistelee.
Ensimmäisen kerran nuori nainen viilteli itseään 13-vuotiaana. Teini-ikäisenä seuraava askel oli huumeiden käyttö, joka alkoi viattomasti pilven poltolla. Muutaman vuoden päästä kuvioissa olivat mukana jo kovat huumeet.
Huumehöyryistä elämää ja mielisairaalakierrettä kesti nelisen vuotta, jonka jälkeen voimat alkoivat hiipua. Marja yritti itsemurhaa ja melkein onnistuikin. Hän joutui vuorokaudeksi hengityskoneeseen.
Sen jälkeen oli aika miettiä rehellisesti omaa elämää.
– Tunsin, että minun oli päätettävä, yritänkö elää elämääni vai kuolenko valitsemallani elämäntavalla vääjäämättä. Päätin kokeilla elämistä haparoivin askelin.
Vuonna 2012 Marjan elämä on jo tasapainossa. Edessäni istuu herkkä, mutta vahva 29-vuotias nainen, joka on aidosti läsnä.
– Kesä 2008 Ystävyyden Majatalossa oli minulle erityinen, sillä silloin rohkaistuin olemaan oma itseni. Tosin oli pelottava kokemus, kun ympärilläni oli ihmisiä, jotka oikeasti halusivat toisille hyvää, Marja kertoo.
Nyt hän on päässyt eroon kaikista lääkkeitä. Hänellä on työpaikka moniongelmaisten nuorten työpajalla, toisen asteen tutkinto ja paikka, jonne voi aina mennä, jos tule hätä.
– Oikeasti ei ole mielisairaita ihmisiä, on vai ihmisiä, joiden sydän on ollut pitkään särkynyt. Ystävyyden Majatalo auttoi sydämeni eheytymisen alkuun, Marja summaa.
Talon emännän arki koostuu yhteisön ruokahuollosta ja talon toiminnan järjestämisestä sekä kurssien ohjaamisesta. Raili Nylundilta voi myös varata aikoja keskustelutuokioihin.
Nylund kutsuu itse itseään lähimmäisten kanssakulkijaksi. Ystävyyden Majatalon isäntäväki toimii kristillisin periaattein, muttei ole sitoutunut mihinkään hengelliseen, terapeuttiseen tai poliittisen ryhmään.
Raili Nylynd luotsaa talon toimintaa yhdessä miehensä Daniel Nylundin kanssa. He itse myös asuvat majatalossa, sillä talo on heidän elämäntehtävänsä. Elämisen malli on hyvin yhteisöllinen.
– Tahdomme auttaa ihmisiä rehelliseen, rohkeaan ja rakkaudelliseen vuorovaikutukseen. Pyrimme aitoon kohtaamiseen ja sovintoon oman itsen ja muiden kanssa, summaa Raili Nylund.
Hänen kokemuksensa mukaan on tavallista, että nykyihmiseltä juuri aito kohtaaminen on unohtunut hektisen elämän pyörteissä. Sitä voi opetella olemalla läsnä, tässä ja nyt.
– Jos mieli askartelee menneessä tai tulevassa tai jos ajatuksissa on jatkuvasti päämäärä tai pyrkimys, niin läsnäolo on mahdotonta. Kohtaaminen vaatii asennetta: olen tässä. Uskallan tuntea, kokea ja olla oma itseni, selvittää Nylund.
Jaa tämä artikkeli: