Elämä 5,5-vuotiaan Emmin ja 3-vuotiaan Jussin kanssa on ollut Katja Kailalle sopeutumista jatkuvaan muutokseen.
Levon ja luottamuksen hetkiä
Rukous antaa voimia ja avaa uusia näkökulmia äidin arkeen.
Katja Kailalle rukoileminen on tuttua jo lapsuudesta. Nyt kahden lapsen äitinä hän on kirjoittanut äidin rukouskirjan Taivaan täydeltä sormenjälkiä, joka pohjautuu hänen omiin kokemuksiinsa. Hän oli viisi vuotta kotona hoitamassa lapsiaan.
Kirjoitustyö tarvitsi käynnistyäkseen ulkopuolisen virikkeen.
— Kun kummityttömme syntyi helmikuussa 2010, kirjoitin hänen vanhemmilleen kastelahjaksi 30 rukousta pikkulapsiajasta. Kirjoittaminen sujui ja tuntui niin omalta, että halusin jatkaa sitä. Mielen pohjalta löytyi paljon asioita, joita olin jo valmiiksi pohtinut, vaikken ollut vielä jäsentänyt niitä valmiiksi.
Jumala,
ole meidän kanssamme,
kun tuomme pikkuisen vauvamme ensimmäistä kertaa kotiin.
Anna meille siunauksesi.
Kristus,
ole meidän kanssamme,
kun me katsomme toisiamme epävarmoina siitä, osaammeko varmasti.
Anna meille luottamuksesi.
Pyhä Henki
ole meidän kanssamme,
kun opettelemme uutta vastuutamme.
Anna meille rauhasi.
Pyhä kolmiyhteinen Jumala,
ole meidän kassamme,
kun me elämme arkeamme perheenä.
Anna meille kaikki, mitä tarvitsemme.
Rukoilemiseen löytyi uusia ulottuvuuksia, kun Katja Kaila tutustui opiskeluaikana hiljaisuuden liikkeeseen ja Taizé-rukouksiin.
— Hiljaisten rukoushetkien myötä rukoilemisesta tuli minulle Jumalan edessä viipymistä enemmän kuin sanoja.
Helsingin tuomiokirkkoseurakunnan tiloissa pidetyistä hiljaisista rukoushetkistä löytyi samanmielisiä ystäviä. Kaila sanoo kokonaisen maailman avautuneen samalla kun hän löysi itselleen hengellisen kodin.
— Rukoileminen ei ole suorittamista, vaan lepoa ja vastaanottamista. Sitä, että oman elämänsä keskellä avautuu Jumalalle, ottaa Jumalan mukaan meneillään olevaan hetkeen.
Kaila korostaa, että rukoileminen ei ole muusta elämästä erillinen saareke.
— Jumala on aina lähellä, ei häntä tarvitse lähteä erikseen etsimään ja hakemaan jostakin. Hetki, jona Jumalan läsnäolo avautuu, on rukousta.
— En koe olevani mikään armoitettu rukoilija. Rukous on lahja. Joskus se ei ole sen enempää kuin huokaus Jumalan puoleen.
Monelle äidille lienee tuttua, miten esimerkiksi lasten kanssa aamiaispöydässä jutellessaan kuuntelee heitä välillä vain puolella korvalla.
— Helposti tulemme kuunnelleeksi Jumalaakin puolella korvalla. Jumala on läsnä silloinkin, kun meillä ihmisillä on keskittymisvaikeuksia. Hän ei tule vain silloin, kun häntä pyydetään erityisesti. Hän on aina kuulolla.
Silti tietyt järjestelyt ja puitteet voivat auttaa rukoilemaan.
— Meillä on ikoneita kotialttarina. Niiden ääressä voin hiljentyä, jos ja kun järjestyy hiljaisuutta ja rauhaa. Haluan myös käydä hiljaisissa rukoushetkissä ja jumalanpalveluksissa, vaikka niissä lapsia joutuukin lahjomaan rusinoilla.
Rauhallinen hetki voi löytyä myös, kun äiti istahtaa ulkona penkille katsomaan leikkiviä lapsiaan.
Katja Kaila kertoo etukäteen ajatelleensa äidiksi tulemista ja äitiyttä pitkänä prosessina. Kaikkeen, mitä uusi elämänvaihe toi mukanaan, hän ei osannut varautua.
— Äitiys on niin vahva kokemus kuin vain ajatella voi, se on yhtä aikaa ihanaa ja vaikeaa. En osannut etukäteen kuvitella, kuinka valtavaa rakkautta voinkaan tuntea lastani kohtaan.
Äitiys herkistää, ja äidin oma elämä joutuu myllerrykseen.
— Koko identiteetti menee uusiksi, kun tuoreena äitinä joutuu olemaan täysin toista varten ja elämään arkea ilman omaa aikaa. Aina ei ehdi juomaan kahvia tai pääse suihkuun silloin kun haluaisi. Tilanne on samalla kertaa haaste, ihmetys ja ilo.
— Enemmän kuin mikään aikaisempi kokemus, äitiys tarjoaa mahdollisuuden opetella luottamaan elämään ja Jumalaan. Sitä, miten kaikki sujuu, ei voi ennustaa. On sopeuduttava jatkuvaan muutokseen.
Juuri kun äiti ehtii tottua lapsen yhteen vaiheeseen, tällä alkaakin kasvussaan ja kehityksessään uusi vaihe.
Herra,
kiitos tästä kodista.
Kiitos eteisestä, joka on täynnä hiekkaa ja kenkiä.
Kiitos keittiöstä, jonka ovat vallanneet tyhjät maitotölkit ja
alalaatikoista tyhjennetyt tavarat.
Kiitos olohuoneesta, joka tänään on muuttunut mereksi,
huvipuistoksi ja temppuradaksi.
Kiitos kylpyhuoneesta, joka illalla täyttyy kylpevien lasten
riemunkiljahduksista.
Kiitos sormenjälkien kirjomista ikkunoista, joista yhdessä
kurkistamme,
onko mummi jo tulossa.
Kiitos kaikesta siitä arkisesta elämästä, joka tulvii
näihin huoneisiin ja valaisee ne.
Katja Kailan rukouksissa on vaikutteita kelttiläisestä hengellisyydestä. Kelttirukousten perinne on vanha, sillä kristinusko levisi kelttien pariin jo varhain Rooman vallan aikoina, siis ensimmäisinä kristillisinä vuosisatoina.
— Kelttirukousten yksinkertainen muoto puhuttelee minua. Se tuntui sopivalta, kun äidin arjesta nousevat rukoukseni hakivat muotoaan.
Rukousteksteissä on usein toistoa. Aika tavallista on, että rukous osoitetaan Pyhälle Kolminaisuudelle Isälle, Pojalle ja Pyhälle Hengelle.
— Raskauden ja synnytyksen myötä aloin ymmärtää entistä kirkkaammin Jumalan Luojana. Luomistyö on valtava ihme. Myös se, että Jeesus syntyi ihmiseksi, tuntuu aikaisempaa läheisemmältä asialta. Pyhä Henki on hyvä voima, joka kannattelee joka hetki myös kotona olevan vanhemman arkea.
Kelttirukoukset ovat maanläheisiä. Niissä puhutaan konkreettisista asioista. Luonto on tärkeä, ja niinpä vertauskuvat otetaan usein luonnosta. Samanhenkisesti Katja Kaila kutsuu lasta erilaisilla hellittelynimillä pikkuiseksi ketunleiväksi, karhunvatukaksi, suolaheinäksi, kantarelliksi ja silkkiuikuksi.
Totta kai kelttirukouksissa on myös raamatullisia kuvia. Kailan rukousteksteissä vilahtavat esiin esimerkiksi Raamatun tunnetut äitihahmot Maria, Elisabet, Saara ja Hanna.
— Kelttirukouksissa ei tehdä eroa pyhän ja arjen välillä, vaan pyhä laskeutuu arjen keskelle. Äitiydessä on paljolti kyse juuri arjesta. On jaksettava elää sitä. Pienten lasten äidin ei ole mahdollista lähteä retriittiin eikä aina edes jumalanpalvelukseen.
Pyhä on läsnä arjen rutiineissa. Siellä, missä kuka tahansa yhä uudelleen ruokkii, pesee, vaatettaa ja hellii lasta. Yhtä hyvin pyhä on läsnä siellä, missä lapsi itkee itkemistään, ja äiti on menettämässä korvansa, hermonsa ja unensa.
Tähän mennessä rankinta äitiydessä on Katja Kailalle ollut yövalvominen. Rukousteksteissäänkin hän palaa kokemukseen: äiti alkaa olla aika puutunut ja puhki, kun on noussut vauvansa luo kuusi kertaa yössä ja nukuttanut häntä neljä kertaa päivässä.
Väsymyksen lisäksi ovat vaivana olleet myös erilaiset riittämättömyyden tunteet, huolet ja pelot.
— Synnytykseen valmistautuessani olisin kaivannut lisätukea. Synnytyspelko oli minulle myös hengellinen kriisi, ja olisin siksi kaivannut siihen tilanteeseen jotakin apua kirkolta.
Kailan mielestä olisi paikallaan, että kirkko tarjoaisi jotain erityistä niille, jotka ovat tulossa äidiksi.
— Voisi olla vaikka perhemessu raskaana oleville naisille ja perheille. Messussa voisi mennä siunattavaksi ja saada samalla siunauksen myös kohdussa kasvavalle lapselleen. Ulko-ovella voisi saada mukaan muutaman synnytysrukouksen.
Jumala,
tässä hetkessä otan vastaan sinun voimasi.
Tässä hetkessä olen sinun käytössäsi.
Tässä hetkessä annan tilaa sinun ihmeellesi.
Tässä hetkessä nojaan sinun lujuuteesi.
Tässä hetkessä liikun sinun luomistyösi tahtiin.
Tässä hetkessä avaudun sinun valollesi.
Tässä hetkessä otan vastaan sinun voimasi,
Jumala.
Liikkuminen julkisilla kulkuneuvoilla oli vielä aika helppoa, kun Katja Kailalla oli yksi lapsi. Ihmisten ilmoille lähtemisestä tuli paljon monimutkaisempaa kahden pienen lapsen kanssa.
— En ole hyvä tutustumaan ihmisiin hiekkalaatikon reunalla. Välillä olisi ollut kiva nähdä enemmän aikuisia ja jutella heidän kanssaan.
Lähiyhteisöä luodakseen Katja Kailan perhe on houkutellut ystäviään ja tuttujaan asumaan samalle alueelle. Houkuttelu on tuottanut tulosta: pienen kummitytön perheen lisäksi lähellä asuu monia muitakin ystäväperheitä.
— Se, että olen voinut olla kokoaikaisesti pienten lasteni kanssa kotona, on ollut hieno mahdollisuus. Samalla olen toki kaivannut myös työtäni ja sen haasteita.
Rukoukset Katja Kailan kirjasta Taivaan täydeltä
sormenjälkiä. Äidin rukouskirja. Katharos 2011.
Jaa tämä artikkeli: