Liberaalit ja konservatiivit
Parin viime vuoden aikana olen monta kertaa kuullut, että perinteinen oikeisto–vasemmisto-jako on mennyttä niin politiikassa kuin muuallakin. Nyt pitää olla joko liberaali tai konservatiivi.
Uusi poliittinen kahtiajako on minusta typerä ja vahingollinen. Miksi?
Ensinnäkin siihen liittyy tietty inkvisition henki. Liberaalit ovat joskus epäilleet tai haukkuneet minua konservatiiviksi — varmaan siksi, että kuulun Rooman kirkkoon enkä pidä uudesta viihde-elektroniikasta. Mutta kun tapaan niitä, jotka sanovat olevansa konservatiiveja, huomaan, että minua pidetäänkin liberaalina pellenä, koska arvostan feminismiä ja äänestän vasemmistoa.
Kumpikin sana käy sekä identiteettikyltiksi, jonka kanssa sopii poseerata missä tahansa keskustelussa, että solvaukseksi, jolla väärämieliset voidaan karkottaa keskusteluyhteydestä.
Liberaalien ja konservatiivien synnit ovat samat: itsetyytyväisyys ja vihanpito.
Liberaalit inhoavat kristinuskoa, koska luulevat, että se on täynnä kieltoja. Konservatiivit pitävät kristinuskosta, koska luulevat, että se on täynnä kieltoja.
Konservatiivit haukkuvat liberaaleja haaveilijoiksi mutta lausuvat itse kerkeästi sellaisia hölmöyksiä kuin ”lapsella on oikeus isään ja äitiin”.
Liberaalit taas moittivat konservatiiveja suvaitsemattomuudesta — siitä, etteivät he ole liberaaleja.
Uusi kahtiajako ei ole looginen vastakkainasettelu. Vanha vasemmisto–oikeisto oli. Siinä oli kaksi eri suuntaa, kiista oli aito ja riittävän abstrakti.
Liberaaleille tärkeää on ”vapaus”, konservatiiveille ”säilyttäminen”. Kiista on keinotekoinen ja liian konkreettinen. Sillä onko ihmistä, jolle molemmat eivät olisi tärkeitä?
On kohtuullista vaatia kantaa joissakin asioissa. On väärin vaatia sitä kaikissa asioissa yhtä aikaa.
Koska politiikan uusi kahtiajako on järjettömyydestään huolimatta suosittu, se ehkä kertoo jostakin.
Ehkä identiteetti on nykyään tärkeämpi kuin aate? Ehkä on tärkeämpää olla jotakin kuin olla jotakin mieltä?
Ehkä politiikka on havaittu liian monimutkaiseksi ja ruvettu puhumaan korkealentoisesti ainoastaan yksilönvapauden (liberaalit) tai kulttuuriperinnön (konservatiivit) puolesta?
En tiedä. Tiedän vain, että jokin on nyt pahasti pielessä.
Jaa tämä artikkeli: