Liberaalit ja konservatiivit
Tämän lehden linja on kirkollisesti melkoisen liberaali. Se merkitsee sitä, että lehti ei juttuja tehdessään nojaa kirjaimelliseen raamatuntulkintaan, ei kaihda pohtia tai jopa kyseenalaistaa totuttuja kristillisiä oppilauselmia, suhtautuu sallivasti moraalisten ohjeiden uudelleenarviointiin eikä muutenkaan katso maailmaa pipo turhan kireällä.
Kirkollisen konservatiivisuuden lipunkantajaksi ei juuri kukaan halua ilmoittautua. Kaikki esiintyvät mielellään uudistajina ja haluavat viedä kirkkoa johonkin suuntaan. Kirkollinen konservatiivisuus onkin moni-ilmeistä. Yhdet nojaavat fundamentalistiseen raamatuntulkintaan, tosin he yleensä kieltävät olevansa fundamentalisteja. Toisille on tärkeää, että kristillisestä uskosta ei oikein voi puhua muutoin kuin tietyin sanakääntein, he sanovat mielellään edustavansa klassista kristinuskoa. Kolmansille moraalikäsitysten muuttuminen on kauhistus. Usein konservatiivisuus on yhdistelmä näistä kaikista tai joistakin niistä.
Me liberaalit pidämme konservatiiveja menneeseen maailmaan jämähtäneinä. Meistä he katsovat maailmaa värjättyjen silmälasien läpi eivätkä suostu ottamaan huomioon nykyisen tietämyksen, järjen ja maailmankuvan vaatimia asioita. Usein heidän pitäytymisensä kuolettavaan kirjaimeen johtaa armottomuuteen ja rakkaudettomuuteen.
Konservatiivit taas katsovat meidän liberaalien luovuttavan pois jotakin keskeistä ja korvaamatonta. Heidän mielestään on liberalisoituessaan pahalla luopumuksen tiellä. Tämänhän me tietysti kiistämme. Meille vain usko Jumalaan ja yhteys lähimmäiseen on raamatunlauseita ja opinkappaleita tärkeämpää.
Meidän liberaalien ja noiden konservatiivien välissä kulkee kirkon yleisin linja, epämääräinen yleiskirkollisuus, joka haluaa ymmärtää ja syleillä kaikkia. Yleiskirkolliset ovat usein pään tasolla liberaaleja, mutta sydämeltään konservatiiveja. He tietävät kyllä, että kasvanut tieteellinen tieto ja arkijärki osoittavat, että maailma on sellainen, jollaiseksi liberaalit sen hahmottavat. Silti he haluaisivat, että kaikki olisi niin selkeää ja mustavalkoista kuin konservatiivit väittävät. Lisäksi he haluavat olla hyvää pataa kaikkien kanssa ja sen vuoksi kumartelevat joka suuntaan.
Seppo Simola
päätoimittaja
Jaa tämä artikkeli: