Kaikkien Pirkkojen ja Pirjojen kantaäiti, ruotsalainen pyhä Birgitta kuoli Roomassa Piazza Farnesella vuonna 1373. Neljän päivän kuluttua hänen läheisensä laittoivat ruumiin puiseen laatikkoon, joka sinetöitiin ja haudattiin Pyhän Laurentiuksen luostariin.

Birgitta oli kuitenkin toivonut, että hänen ruumiinsa haudataan Vadstenaan Ruotsiin. Kun hauta avattiin vain viisi ja puoli viikkoa hänen kuolemansa jälkeen, oli tapahtunut ihme: Birgitan luut olivat aivan paljaat, vain kallossa oli hiven lihaa jäljellä. Kymmenen vuoden maatuminen oli tapahtunut viidessä viikossa.

Birgitasta väitellyt teologian tohtori Päivi Salmesvuori tekee kiinnostavan salapoliisityön Birgitan kuoleman jälkeisistä päivistä Teologisessa aikakauskirjassa (2/2010).

Mitä tapahtui kuoleman ja hautaamisen välisenä neljänä päivänä? Kirjallisen raportin mukaan kaikki paikalla olleet antavat epäilyttävän yhtenevän todistuksen siitä, kuinka Birgitan ruumis sinetöitiin arkkuun kokonaisena. Sen jälkeen isä Alfonso lähti Avignoniin kysymään paavilta lupaa eviskeraatioon eli sisäelimien ja lihojen erotteluun luista.

Ihmisruumiin lihojen irrottaminen luista keittämällä tuntuu nykyihmisestä kammottavalta toimenpiteeltä. Salmesvuoren mukaan se oli keskiajalla lähes rutiini pyhinä pidettyjen ihmisten kuollessa. Sen takia katoliset kirkot ovat täynnä pyhimysten luunkappaleita. Peruste eviskeraatiolle oli myös henkilön oma toive tulla haudatuksi kauas kuolinpaikastaan, esimerkiksi kotiseudulleen. Mätänevää ruumista ei olisi voitu kuljettaa pitkiä matkoja.

Meillä on vain aihetodisteita siitä, mitä tapahtui Birgitan kuoleman jälkeisenä neljänä päivänä, Salmesvuori toteaa. Niiden perusteella näyttäisi todennäköiseltä, että päivien aikana Birgitan seuraajat keittivät hänen luunsa puhtaiksi. Paavin lupaa toimenpiteeseen ei vielä ollut, joten totuutta ei voinut kertoa. Sitä paitsi salaamisella oli hieno lopputulos: pyhän Birgitan ensimmäinen kuolemanjälkeinen ihmeteko.