Liian nuori tietääkseen, ettei vanhuksella ole oikeuksia
Kerroin pari vuotta vailla eläkeikää olevalle ystävälle, ettei meillä ole mahdollisuutta päästä vanhusten palvelutaloon. Ystäväni luuli minun käsittäneen väärin ja vakuutteli, että onhan meillä vanhuksilla oikeuksia.
Hänen mielestään oli itsestään selvää, että koska minä ja kumppanini olemme molemmat huonokuntoisia, toinen sydän- ja hengityselinsairautta poteva melkein sokea, toinen pyörätuolilla liikkuva, sydän- ja hengityselinsairautta poteva ja 11 vuotta huononkuntoisuutensa vuoksi kotonaan sisällä vankina ollut, että tokihan meillä on oikeus muuttaa palvelutaloon.
Ymmärsin häntä, hän kun on niin nuori, ettei ole vielä eläkkeellä. Ja hyväkuntoinen kun on, hänellä ei ole kokemusta vanhustenhoidon todellisuudesta.
Ilman yhteiskunnan apua elämässään selviytyviä kansalaisia saattavat vanhustenhoitoasioissa hämätä lehtien palstoilla kirjoitukset, joissa useasti sanotaan, että vanhustenhoidossa pitäisi tehdä jotain. Nuo kansalaiset eivät elämänsä tiimellyksessä ole huomanneet, että lehtien palstoilla on jätetty kertomatta sitä, mitä parannuksia vanhusten hoidossa todella tehdään. Aina vanhusten hoidon parannuskirjoituksissa on tuo "pitäisi". Turha on tulla minulle väittämään, että perusoikeudet takaavat, ettei ketään aseteta toista huonompaan asemaan.
Britta Eklund
Jaa tämä artikkeli: