Janne Ropponen näyttää Caspar Koskelalle, miten Toka-liidokin sivuvakaajan alaosa kiinnitetään.
Liidokkeja ja lentäjän työtä
Lennokkikerhossa aloitetaan heitettävistä liidokeista ja päädytään radio-ohjattaviin lennokkeihin.
Kartanonkosken kerhotilassa suhisee hiekkapaperi, kun MAF Eagles -kerholaiset hiovat lennokkien balsapuisia osia. Caspar Koskela ja Otto Helminen rakentavat heitettäviä Toka-liidokkeja. Aikaisemmin he ovat rakentaneet Eka-liidokit ja Miniwings-kumimoottorilennokit. Pojat ovat olleet mukana lennokkikerhossa noin vuoden.
Samaan aikaan Aleksi Aalto ja Henrik Kiuru päällystävät radio-ohjattavien Cessna 180 -lennokkiensa siipiä ja peräsimiä muovikalvolla, joka tarttuu kiinni silitysraudalla. Molemmat ovat olleet kerhossa kaksi ja puoli vuotta ja rakentaneet aikaisemmin samanlaiset lennokit kuin Caspar ja Otto.
Radio-ohjattavat lennokit ovat niin monimutkaisia, että ennen niitä lennokkien rakentaminen ja lennättäminen täytyy opetella yksinkertaisempien mallien avulla.
Opettaa kärsivällisyyttä
MAF Eagles -kerhotoiminta on tarkoitettu 10–14-vuotiaille lapsille ja nuorille. Kartanonkosken kerho on toiminut neljä vuotta. Se on osa Tikkurilan seurakunnan varhaisnuorisotyötä.
Vapaaehtoisena vetäjänä on alusta lähtien toiminut Janne Ropponen. Päätyönään hän lentää Finnairin Embraer-matkustajalentokoneita Suomessa ja muualla Euroopassa. Lisäksi hän toimii lähetyslentäjien järjestön MAF Suomen osa-aikaisena toiminnanjohtaja.
Toinen lentokoneen ohjaimissa viihtyvä vetäjä on Mikko Warme. Hän on aloittanut yksityislentäjän lupakirjakurssin. Kerhon vetäjistä eniten kokemusta lennokkien tekemisestä on Ville Paljakalla. Hän on jo yli 20 vuoden ajan rakennellut ja lennättänyt erilaisia lennokkeja, haastavimpina radio-ohjattavat helikopterit.
– Liidokkien ja lennokkien teossa oppii tekemään käsillä, ja siinä jos missä oppii myös kärsivällisyyttä, Ropponen toteaa.
Lentokoneen kyydissä
Lennokkien rakentamisen lisäksi MAF Eagles -kerhossa tutustutaan lentokoneisiin ja ilmailun maailmaan muun muassa tekemällä vierailuja lentoasemille.
Kartanonkosken kerholaiset ovat käyneet Malmin lentoasemalla tutustumassa lennonjohtotorniin, Rajavartiolaitoksen helikoptereihin ja lentäjäkoulutukseen.
– Malmilla pojat pääsivät myös lentokoneen kyytiin ja kokeilemaan lentosimulaattoria, jolla harjoitellaan lentokoneen ohjaamista, Ropponen kertoo.
Vierailuja on tehty myös Helsinki-Vantaan lennonjohtoon, Finnairin tekniikkapuolelle ja ilmailumuseoon sekä Pyhän Laurin kirkkoon. Kartanonkosken kentällä on oltu katselemassa kuumailmapalloa.
Erilainen uravalinta
Yksi tärkeä asia kerhossa on lähetyslentäjien työhön tutustuminen. Sen työn kerhon vetäjä Janne Ropponen todella tuntee. Ennen MAF Suomen toiminnanjohtajan pestiään hän toimi lähetyslentäjänä Ugandassa ja Mongoliassa kansainvälisen MAF:n eli Mission Aviation Fellowshipin palveluksessa
MAF:n lentäjät avustavat lähetystyötä, kehitysyhteistyötä ja muuta avustustyötä tekeviä järjestöjä kehitysmaissa huolehtimalla lentokuljetuksista ja tietoliikenneyhteyksistä. Lisäksi lentäjät tekevät paljon ambulanssilentoja. Tällä hetkellä toimintaa on 35 maassa ja lentokoneita noin 135.
Ropponen on koulutukseltaan kauppatieteiden tohtori ja liikennelentäjä. Hengellisen heräämisen koettuaan hän jätti sekä nousujohteisen uran Nokialla että tutkijanuran tietoliikennehankkeiden riskienhallinnan parissa ja lähti lähetyslentäjäksi. Ilmailua hän oli harrastanut jo yli 20 vuoden ajan.
Päätös herätti monissa ihmisissä kysymyksiä.
– Vastasin seuraavani Jumalan kutsua. Halusin, että elämässäni olisi jotain, jolla saisi aikaan suurempaa ja pysyvämpää kuin oma hyvinvointi, Ropponen sanoo.
– Mottoni on: Kannattaa ahkeroida hyviä asioita, niin jää vähemmän aikaa pahan tekemiseen.
Ugandan ja Mongolian taivaalla
Ugandaan Ropponen lähti töihin vuonna 1998. Siellä hän kuljetti pääasiassa lähetys- ja kehitysyhteistyöjärjestöjen työntekijöitä. Sisällissota oli päättynyt muutamaa vuotta aikaisemmin, mutta liikkeellä oli edelleen aseistautuneita rosvo- ja kapinallisjoukkoja, joiden järjestämien väijytysten vuoksi osa maanteistä oli vaarallisia.
– Lentokoneessa oli turvallista siksi, että yleensä voitiin lentää korkealla, luotien ulottumattomissa, Ropponen kertoo.
Mongoliassa haasteena olivat sääolosuhteet. Talvella voi olla pakkasta 40 °C ja kesällä saman verran hellettä. 2000-luvun alussa suuri osa paimentolaisten karjasta kuoli nälkään, kun laitumet sekä jäätyivät että peittyivät lumeen kahtena peräkkäisenä talvena ja kesäisin vaivasi kuivuus. Ropponen ja muut lähetyslentäjät auttoivat silloin kansainvälisiä avustusjärjestöjä huolehtimalla ilmakuljetuksista.
Toisena tärkeänä tehtävänä olivat ambulanssilennot.
– Mongoliassa ei varsinaisesti ole tiestöä vaan tien virkaa toimittavat ajettaessa syntyneet urat. Niiden kuoppaisuuden vuoksi autokyyti on loukkaantuneille ja vakavasti sairaille lähinnä hengenvaarallinen vaihtoehto.
Mongolian jälkeen Ropponen työskenteli Suomen Lähetysseurassa, ensin henkilöstöhallinnossa ja sitten varainhankinnan päällikkönä.
Kun Finnairille haettiin vuonna 2007 kokeneita lentäjiä, Ropponen haki ja pääsi perämieskurssille. Kurssin jälkeen hän on toiminut liikennelentäjänä. Viime vuoden heinäkuusta lähtien hän on ollut osittaisella palkattomalla virkavapaalla Finnairilta ja hoitaa osa-aikaisesti MAF Suomen toiminnanjohtajan tehtävää.
Kartanonkosken MAF Eagles -lennokkikerho alkaa aina hartaudella. Kerhoiltojen päätteeksi pyydetään MAF:n lennoille Jumalan varjelusta.
MAF Eagles -kerho alkaa ma 2.9. klo 18–19.30 Tikkurilan seurakunnan Kartanonkosken kerhotilassa, Hagelstamintie 20 A. Lisätietoja www.mafsuomi.fi tai Janne Ropponen p. 040 876 8387
Uusi harrastus kerhosta
Kokkausta, salibandya, shakkia, näytelmiä ja moottoritekniikkaa. Kouluikäisten arki-iltoihin on tarjolla Vantaan seurakuntien kerhoissa monenmoista tekemistä.
Joukossa on myös kerhoja, joiden ohjelma on väljä. Kerho voi olla vaikkapa puuhakerho kuten Kivistössä tai Kaiken kattava kerho kuten Päiväkummussa. Kerhohetket sisältävät esimerkiksi leikkiä, askartelua ja liikuntaa ulkona tai sisällä. Päätavoite on, että lapset saavat purkaa energiaa ja tekemisen tarvetta toisten lasten kanssa vastuullisessa ohjauksessa.
Aina ei tarvitse harrastaa päämäärätietoisesti. Hämeenkylän seurakunnan kerhosivuilla todetaankin, että kerhoon tullessa ei tarvitse entuudestaan osata mitään. Sen sijaan voi huomaamatta käydä niin, että kerhossa oppii jotain uutta.
Seurakuntien kerhot koululaisille käynnistyvät syyskuussa. Kerhoihin ilmoittaudutaan elo–syyskuun vaihteessa. Kerhot ovat ilmaisia lukuun ottamatta joidenkin kerhojen materiaalimaksuja.
Tarkemmat tiedot kouluikäisten kerhoista vantaanseurakunnat.fi.
Jaa tämä artikkeli: