Sukset alle. Ulla Halsas piti aiemmin sisällä hiihtämistä naurettavana, mutta yllättyi positiivisesti.
Liikettä Stadissa
Helsinki tarjoaa monipuoliset mahdollisuudet liikunnan harrastamiseen ulkona ja sisällä, yksin, kaverin kanssa tai ryhmässä.
Teksti Tarja Kivimäki
Kuvat Jani Laukkanen
Ladut, kuntopolut ja kentät ovat kaikkien käytettävissä maksutta, ja salille tai ryhmäliikuntaankin pääsee pienellä rahalla. Kaupungilla on lumitalvina parisataa kilometriä hoidettuja latuja. Vaikka alkutalvi oli pääkaupungissa musta ja lumeton, Kivikon halliin pääsi jo syyskuussa hiihtämään luonnonlumella.
Halli avautui syyskuussa ja pidetään auki vielä tämän viikon. Joululomien aikaan asiakkaita oli jopa 500 päivässä.
Tammikuisena torstai-aamupäivänä Kivikossa käy vilske. Ulla Halsas on yksi asiakkaista. Hän on aiemmin tuonut hallille ryhmiä työnsä puolesta ja on suhtautunut hallihiihtoon epäillen.
– Aiemmin pidin sisällä hiihtämistä naurettavana mutta yllätyin, kun se ei tuntunutkaan ahdistavalta.
Vastoin odotuksiaan Halsas innostui hallihiihdosta niin, että osti kymmenen kerran kortin. Hän asuu Herttoniemenrannassa ja kuljetti uutukaiset pitopohjasukset Kivikkoon metrolla ja bussilla.
Halsas kertoo olevansa hiihtohalliin hyvin tyytyväinen. Hän hiihtää perinteisellä tyylillä 30–45 minuuttia kerrallaan laskematta kilometrejä. Suunnitelmissa on osallistua maaliskuussa Rajalta rajalle -hiihtoon Kuusamosta Tornioon, missä kilometrejä sitten kertyykin peräti 440.
Halsas on aktiivinen liikunnan harrastaja. Uinti on yksi hänen lempilajeistaan, ja Mäkelänrinne on mieleinen uintipaikka. Myös melonta kuuluu harrastuksiin kesäaikaan.
Heikki Ratinen on lähtenyt Liikuntamyllyyn Myllypuroon sulkapalloa pelaamaan. Hän on 75-vuotias ja liikkuu mielellään – liekö entisen ammatin peruja? Ratinen oli pitkään Helsingin liikuntaviraston palveluksessa.
Talvisaikaan hän pelaa kerran viikossa sekä harjoittelee pikajuoksua hallin juoksuradalla. Hän käy myös kaupungin kuntosalilla ja opastaa muitakin senioreja laitteiden käytössä.
– Vaikka iän myötä on tullut pientä kremppaa, liikunta auttaa, on Ratisen resepti.
Mustassa alkutalvessa oli se hyvä puoli, että ulkonakin voi liikkua ilman pelkoa liukastumisesta. Ratinen hiihtää, sauvakävelee ja pyöräilee. Hän kertoo huonon olon patistavan liikkeelle, jos laiskuus meinaa yllättää. Silloin olo on raskas, tunkkainen ja ärtynyt.
– Mutta ketään ei voi pakottaa liikkumaan eikä sitä voi tehdä toisen puolesta.
Ratinen pahoittelee sitä, että miehet ovat saamattomampia osallistumaan erilaisiin liikuntaryhmiin, joita on tarjolla myös miehille ja senioreille.
– Esimerkiksi tasapainon harjoittaminen on tarpeen myös miehille. Ja vanhemmiten liikkuminen on entistä tärkeämpää.
Mahdollisuuksien tai rahan puutteesta passiivisuus ei ainakaan johdu:
– Kävellä voi lähes jokainen, ja sitä harrastaakseen ei tarvitse kuin avata ulko-ovi! Sopivia kävelyreittejä löytyy kaupungista kaikkialta.
– Kuten jo Niilo Tarvajärvi kehotti: ylös, ulos ja lenkille! Ratinen kannustaa.
19-vuotias Tayyab Ijaz nostelee puntteja Liikuntamyllyn salilla. Hän muutti perheensä kanssa Pakistanista Suomeen kolme vuotta sitten. Hän käy lukiota Helsingin Yhteislyseossa ja oli käymässä salilla luokkansa kanssa, mutta nostelee puntteja Kontulan kuntosalilla myös vapaa-aikanaan.
Hauiksista päätellen puoli vuotta sitten aloitettu harrastus on jo tuottanut tulosta. Harrastuksiin kuuluu myös kriketti.
– Tämä on tosi hyvä paikka. Voi harrastaa ihan mitä vaan, halvalla. Ijaz kertoo maksavansa kaikesta liikunnastaan 12 euroa kuussa.
Jaa tämä artikkeli: