Liirumlaarum-meininkiä
Ihmettelen eräitä kirkonmenoihin tulleita muutoksia. Aikaisemmin ruumiinsiunaus suoritettiin niin, että vainajan arkku oli pääosassa. Silloin tuntui, että siunaus ylti sinne, minne se oli tarkoitettukin. Kukkatervehdykset ennätti hyvin laskea sen jälkeenkin.
Nyt tilaisuus alkaa kukkien laskulla. Tämän seurauksena arkun ympärille syntyy pikkusievä kauppatoritunnelma. Siunauksen jylhä juhlavuus ja vakuuttavuus on tipotiessään. Yltääkö se siunaus vainajaan saakka vai hajoaako taivaan tuuliin?
Toinen vesityksen kohteeksi joutunut käytäntö on hartaustilaisuuksissa luettu siunaus. Aikaisemmin se kuului ”Herra siunatkoon teitä (tai sinua)”. Nykyään pappi sanoo usein ”Herra siunatkoon meitä”. Eikö kukaan enää halua ottaa paimenen vastuuta?
Tällaiset juhlavuutta ja uskottavuutta vesittävät muutokset tuntuvat todella ikäviltä.
Kirsti Ovaska, Vantaa
Jaa tämä artikkeli: