Liitonarkki, paavi ja pyhät luut
Juan Gomez Juradon kirjassa Taivaspaikka (Otava 2009) etsitään juutalaisuuden pyhintä esinettä, Liitonarkkia, joka katosi Jerusalemin hävityksessä vuonna 70 jKr.
Jos Jumalan kivitauluihin piirtämät käskyt löytyisivät, asia kiinnostaisi katolista kirkkoa, juutalaisia ja muslimeja, arvelee Jurado. Uskontojen erilaiset intressit repisivät Lähi-idän ajoittaisen rauhan silpuksi.
Jurado sekoittaa tarinaan miellyttävästi kaikkien uskontojen tavallisia uskovia ja kiihkoilijoita. Uskonnoista keskustellaan monipuolisesti, mutta hyytävältä tuntuu loppupäätelmä: Jos jollakulla on mahdollisuus ja oikeutus kukistaa vastustajansa, hän lopulta tekee sen.
Kirjan sankari isä Fowler on hyvin sympaattinen hahmo. Kirjan loppu viittaa tarinan jatkoon, ja sitä odottaa mielellään.
Espanjalaisen Juradon esikoisromaania Kuolinkellot (Otava 2008) myytiin 40 maahan. Kirjassa valitaan paavia Johannes Paavali II jälkeen. Kaksi uudistusmielistä seuraajaehdokasta löytyy kuolleena. Apuun tarvitaan CIA-taustaista isä Fowleria ja sarjamurhaajien profilointiin erikoistunutta Paola Dicantia.
Kun arvoitukset ovat ratkenneet, Fowler summaa: ”Tämä veren ja ravan peittämä kirkko – – kätkee taakseen toisen, ikuisen ja näkymättömän kirkon, jonka viirit kohoavat ylväinä kohti taivasta. Se kirkko elää niiden miljoonien uskovien sydämissä, jotka rakastavat Kristusta ja hänen sanomaansa. Se nousee tuhkasta ja täyttää maailman, eivätkä helvetin portit enää aukea.”
Yhdysvaltalainen oikeusantropologi Kathy Reichs tarttuu pian ilmestyvässä romaanissaan Pyhät luut (WSOY 2009) kysymykseen: Mitä tapahtuisi, jos jostain löydettäisiin Jeesuksen jäännökset?
Koska Reichs on ammatti-ihminen, hän tarjoaa heti alkuun perustiedot arkeologisista kaivauksista Masadassa, Jerusalemissa, Talpiotissa ja Hinnomin laaksossa sekä faktat, joita dna-analyysien ja radiohiiliajoitusten perusteella saatiin niistä selville. Sen jälkeen hän kutoo faktoihin tarinan, joka olisi voinut olla totta. Onko mahdollista, että roomalaisten piirittämässä Masadassa olisi ollut myös kristittyjä?
Reichsin ote on miellyttävän rauhallinen, ja hänen päähenkilönsä oikeusantropologi Temperance Brennan valistaa kiinnostavasti dna:n ominaisuuksista ja siitä, mitä erilaisten analyysien perusteella löydöksistä voidaan lukea.
Samalla kerrataan juutalaisuuden vaiheita ja saadaan esimerkkejä nykyisistä uhkista. Fundamentalistijuutalaiset esimerkiksi eivät ilahdu muualta tulleista tutkijoista.
Mutta sitä Reichs ei kysy, miksi kristinusko kaatuisi, jos Jeesuksen luut löytyisivät. Ylösnousemuksen olemuksen pohdinta jääkin lukijan iloksi.
Varsinkin arkeologiasta ja historiasta kiinnostuneille Pyhät luut on herkkupala.
Entä jos sittenkin?
Mitä seuraisi Jeesuksen luiden löytämisestä, dogmatiikan professori Miikka Ruokanen?
– Jos ”Jeesuksen luut” löydettäisiin, mikä tosin on täysin mahdotonta, koko kristinusko romahtaisi. Kristinusko alkoi liikkeenä, joka perustui Jeesuksen todelliseen ruumiilliseen ylösnousemukseen.
Jeesuksen oppilaiden julistuksen ydin kuului: ”Tämän Jeesuksen, jonka te naulitsitte ristille, on Jumala herättänyt ja tehnyt Israelin Messiaaksi, Jumalan Pojaksi. Me olemme tämän todistajat.”
Juuri se, että Isä herätti Jeesuksen kuolleista, osoittaa Jeesuksen jumaluuden. Ylösnousemus todistaa sen, että Jeesus on paitsi Marian myös Jumalan Poika.
Ellei ylösnousemusta ole, Jeesus oli pelkkä pyhä mies ja suuri opettaja, ei maailman Vapahtaja. Hänen kuolemansa ei merkitsisi maailman synnin ja syyllisyyden pois ottamista, vaan ainoastaan väärinymmärretyn pyhän miehen traagista murhaa.
Jaa tämä artikkeli: