Oma näkökulma. Blogia pitävä Linnea Peurakoski kokee tuovansa tavallisen ihmisen ääntä kulttuurin kentälle. Kuva: Esko Jämsä
Linnea Peurakoski kertoo blogissa kulttuurikokemuksistaan
Viestintätoimisto Cisionin listaamien kulttuuriblogien kärjessä on Kujerruksia-blogi, jossa käsitellään kirjoja, teatteriesityksiä, elokuvia ja kahviloita.
Linnea Peurakoski aloitti kulttuuriblogin pitämisen kuusi vuotta sitten ystävänsä kirjablogin innoittamana.
– Halusin kirjoittaa vapaammin, koska jouduin luonnontieteiden opiskelijana kirjoittamaan pelkästään tieteellisiä tekstejä. Minulle oli luontevaa blogata aluksi kirjoista, koska olen aina ollut kova lukemaan. Vähitellen aloin seurata myös muuta kulttuuritarjontaa.
Esimerkiksi teatterissa Peurakoski käy vähintään kerran viikossa. Tosin edelliseen viikkoon teatteri-iltoja osui peräti viisi. Hän käy tietyissä paikoissa katsomassa lähes kaikki esitykset. Lisäksi hän saa vinkkejä ystäviltä sekä jonkin verran teatterien lähettämiä kutsuja esityksiin.
Käyn teatteriesityksissä yleensä mieheni kanssa, ja on mukava purkaa niiden herättämiä ajatuksia heti kotimatkalla."
– Blogin myötä oma teatterin ja esittävän taiteen kenttäni on laajentunut. Käyn esityksissä yleensä mieheni kanssa, ja on mukava purkaa niiden herättämiä ajatuksia heti kotimatkalla. Mieheni on muutenkin tärkeänä tukena blogin pitämisessä.
Viime aikoina suurimman vaikutuksen Peurakoskeen ovat tehneet Esitystaiteen seuran Diskorituaali pimeässä tilassa äänimaailman keskellä, Teatteri Unionin nykysirkusesitys Tyttö, joka söi kuolleita lintuja ja Valtimonteatterin naisten välisiä suhteita ruotiva Naisten juhla. Kirjoista häntä on innoittanut viimeksi Juha-Pekka Koskisen sodasta ja rakkaudesta kertova romaani Kuinka sydän pysäytetään.
Vinkkien jakamista netissä
Bloginpitäjä käy katsomassa teatteri- ja muita esityksiä yleensä Helsingissä ja muualla pääkaupunkiseudulla, mutta silloin tällöin hän matkustaa katsastamaan myös maakuntien tarjontaa.
– Suomessa on hirveä määrä hienoja tekijöitä. Näin on myös harrastuspuolella. Esimerkiksi kotikulmillani Tapanilassa on käsittämättömän hyvä ja vireä lähiteatteri, Teatteri Tuike.
Kahvilaosiossa Linnea Peurakoski kirjoittaa kahvista ja kakuista, mutta myös teattereiden väliaikatarjoiluista. Pullavertailussa johtaa tällä hetkellä Ryhmäteatteri, jonka korvapuustissa on Peurakosken mielestä hinta–laatusuhde kohdallaan.
Peurakoski seuraa säännöllisesti Hufvudstadsbladetin, Helsingin Sanomien ja muiden päivälehtien kulttuurisivuja. Hän lukee paljon myös muita kulttuuriblogeja.
Bloggaaja on iloinen siitä, että viime vuosina on tullut paljon uusia kulttuuriblogeja ja samalla tavallisten ihmisten ääniä kulttuurin kentälle. Hän ei itse halua kutsua kirjoituksiaan kritiikeiksi vaan kirjoittaa kirjan, teatterin ja elokuvan rakastajan näkökulmasta.
– Kulttuuriblogien pitäjillä ei ole keskinäistä kilpailua. Sen sijaan meillä on innostavaa vuorovaikutusta sekä uusien vinkkien ja kokemusten jakamista.
Niin moni asia kiinnostaa
Kirjallisuuden ja muun kulttuurin ohella Linnea Peurakoski on pitänyt aina luonnontieteistä, joiden parista hän löysi ammatinkin. Hän opettaa yläkoulussa kemiaa ja biologiaa.
– Kuljen vapaa-aikana paljon luonnossa. Ulkoilutan kahta bedlingtoninterrieriäni, sienestän ja kerään mustikoita. Harrastan myös geokätköilyä, ja rakastan sitä, kun voin kiivetä puuhun hakemaan sinne kätketyn purkin.
Luulisi, että aktiivinen kulttuuribloggaaja ei yllä mainittujen asioiden lisäksi ehtisi tehdä juurikaan muuta. Hän harrastaa kuitenkin myös aikuisbalettia, sulkapallon pelaamista ja neulomista.
– Välillä aika ei tahdo riittää kaikkeen, mutta kun niin moni asia kiinnostaa, Peurakoski toteaa.
Jaa tämä artikkeli: