Kalevi Peltonen ja Unto Kankimäki päivystävät marketissa.
Lipas liikkuu
Yhteisvastuukeräyksen myötä ilmestyvät lipaskerääjät kauppakeskuksiin. Lippaaseen voi törmätä myös työpaikalla tai synttäreillä.
Kaupan kulmalla
Unto Kankimäki ja Kalevi Peltonen ovat tottuneet keräämään kimpassa. Heillä on taktiikka. Kaupan pitkässä eteishallissa on ulko-ovet molemmissa päissä. Kankimäki päivystää lippaineen toisessa päässä hallia ja Peltonen toisessa.
— Se puree aika hyvin, herrat myhäilevät.
Kaksikon tärkein taktiikka on olla ystävällisiä ja vaihtaa muutama sana ihmisten kanssa. Molemmat vakuuttavat, ettei koskaan ole tullut ikävää palautetta.
— Ensimmäisen kerran keräämään lähtiessä jännitin, mitä tapahtuu. Kun huomasin, että ihmiset ovat myönteisiä, olen lähtenyt mielellään toistekin, Peltonen perustelee.
— Moni sanoo antavansa Yhteisvastuukeräykseen, muttei muihin. Keräyshuijaukset ovat saaneet ihmiset epäileviksi. Yhteisvastuukeräyksestä tiedetään, mihin rahat menevät. Luottamus on tärkeää säilyttää, pohtii Kankimäki.
— Mainiota on nähdä, kun perheen vanhemmat lahjoittavat rahaa ja sitten pienet lapset haluavat antaa oman kolikkonsa.
Miehet eivät enää muista tarkkaan, milloin aloittivat vapaaehtoisina Yhteisvastuukeräyksessä. Yhdessä on seisoskeltu Koivukylän Citymarketilla ja S-Marketilla. Heidän mielestään lipaskeräys on helppoa sekä kerääjälle että lahjoittajalle.
— Tämä on pienen ihmisen pieni panos yhteiseen hyvään. Itselleenkin saa hyvää mieltä. Hienoa on nähdä, että monille on ilo antaa.
— Parasta on, että tuoppi on raskas, nauraa Peltonen ja heiluttelee lipastaan.
Kahvihuoneessa ja koululuokissa
Kontulalaisen koulun opettajienhuoneessa on välitunti. Opettajia kiirehtii kahviautomaatille ja seuraavan tunnin materiaaleja järjestelemään. Vauhdissa heitetään kommentteja toisille ja syödään eväitä. Yhteisvastuukeräyksen aikana pöydälle ilmestyy keräyslipas.
— Keräsin joskus kotikulmillani Hakunilassa ja tuli mieleeni, että miksi en veisi lipasta työpaikallekin, kertoo Auli Hynninen, joka opettaa Helsingin yhteislyseossa uskontoa, psykologiaa ja filosofiaa.
— Vaikka koulu on Helsingissä ja lipas Vantaalta, rahat menevät lopulta samaan suureen pottiin.
Opettajakollegat nyökyttelevät pöydän ympärillä suopeasti keräyslippaan tuonnille opettajienhuoneeseen.
Hynninen kerää koululla kahtena päivänä myös oppilailta. Hän kertoo edellisenä päivänä kouluradion kautta Yhteisvastuukeräyksestä ja sen kohteesta ja muistuttaa varaamaan rahaa mukaan.
— Sitten kierrän lipas kourassa ja keräyksen tunnusliivi päällä kaikki luokat läpi. Jokainen nuori itse päättää, lahjoittaako vai ei. Vapaaehtoistahan tämä on, Hynninen korostaa.
Keräys on koulussa myös asennekasvatusta. Opettajakollega vahvistaa, että luokissa saattaa syntyä hyviä keskusteluja, kun joku alkaa pohtia, miksi pitäisi lahjoittaa. Päästään puhumaan vastuusta ja toisten auttamisesta.
— Kun joku epäröi, että hänellä on vain tämä kymmensenttinen, vastaan että sekin on rikka rokassa, Hynninen sanoo.
Syntymäpäiväjuhlissa
Arto Tiihosen 50-vuotissyntymäpäivillä maaliskuussa 2010 ei tuotu lahjoja Tiihoselle vaan vieraat pudottivat lahjarahansa pöydällä olleeseen Yhteisvastuulippaaseen.
— Tähän ikään meillä on jo kaikkea tavaraa, mitä tarvitsemme, perustelevat Aira Raudasoja ja Arto Tiihonen.
Pariskunta oli päättänyt, että tavaroiden sijaan vieraiden lahjanantamishalu suunnattaisiin johonkin keräykseen.
— Yhteisvastuukeräys valikoitui ennen kaikkea siksi, että Haitin maanjäristys oli niin kauhea kriisi. Lisäksi tyttäremme osallistui seurakunnan isostoimintaan ja sen kautta Yhteisvastuun lipaskeräykseen, joten asia oli meillä ajankohtainen, kertoo Raudasoja.
Vieraille kerrottiin jo syntymäpäiväkutsussa, että lahjojen sijaan rahat voi antaa Yhteisvastuukeräykseen paikan päällä.
— Moni oli ihan tyytyväinen, että lahjan valitseminen ratkesi näin helposti. Ihmiset haluavat myös olla hyödyksi. Lippaaseen taisi pudota viidenkympin seteleitäkin, Raudasoja ja Tiihonen muistelevat.
Lipas oli pöydällä juhlien ajan. Alun perin tarkoitus oli kierrättää sitä, mutta juhlien tiimellyksessä se unohtui. Lippaasta kuitenkin mainittiin ohjelman keskellä.
— Ehkä me voimme toteuttaa jotain samanlaista vappuaattona, kun vietämme 10-vuotishääpäivää, Raudasoja suunnittelee.
Jaa tämä artikkeli: