Varo vaan, Lisbeth Salander voi kaapata kovalevysi.
Lisbeth Salander ei helposti unohdu
Kun ruotsalainen kirjailija ja toimittaja Stieg Larsson vuonna 2004 kuoli sydänkohtaukseen, hän jätti jälkeensä kolmen rikosromaanin käsikirjoitukset.
Niistä tuli jymymenestys. Ensimmäinen, Miehet jotka vihaavat naisia, on jo päätynyt valkokankaalle.
Yhteiskunnallisia kirjailijoita tuntuu naapurimaassa syntyvän kadehdittavan runsaasti, mutta Larssonin tiukkuutta ja kiehtovuutta on vaikea ylittää. Larssonin kirjat herättävät lukijan näkemään tarkemmin muun muassa rasistisia ja seksistisiä asenteita, ihmiskauppaa ja talousrikollisuutta. Sen lisäksi kirjat koukuttavat kiehtovilla henkilöhahmoillaan.
Ymmärrän hyvin, että monia lukijoita riepoo, kun kirjoille ei tule jatkoa.
Luodessaan Lisbeth Salanderin Larsson osui kymppiin. Nuori Salander on haavoittuva ja kovia kokenut. Hän viittaa kintaalla sosiaaliselle kohteliaisuudelle ja siivoruotsalaisen normeille, puolustaa raivokkaasti reviiriään ja vapauttaan ja on huippulahjakas tietokonehakkeri. Lisäksi Salander on joutunut perusteellisesti hakaukseen ruotsalaisen yhteiskunnan kanssa. Vähitellen käy ilmi, että Lisbethistä kiinnostuneisiin kuuluu lääkäreitä, juristeja ja myös turvallisuuspoliiseja.
Larsson kuvaa kirjoissaan yksityiskohtaisesti Lisbeth Salanderin elämää, työtä ja harvoja ihmissuhteita. Nuoressa naisessa on latausta, voimaa, älyä ja ennen kaikkea selviytymisen tahtoa ja taitoa.
Kun tällainen kiehtova hahmo ja 542 sivun tarina siirretään valkokankaalle, näyttelijän on oltava roolissaan kyllin monipohjainen ollakseen vakuuttava. Tanskalaisen Niels Arden Oplevin ohjaamassa elokuvassa Noomi Rapace sopii Lisbethiksi mainiosti. Michael Nyqvist Millennium-lehden toimittajana Mikael Blomkvistina säestää luontevasti, ja Peter Andersson juristi Nils Bjurmanina on niin erinomainen limanuljaska kuin toivoa voi. Elokuvan rankat tapahtumat eivät kepeästi unohdu, sillä Miehet jotka vihaavat naisia siirtää ne taitavasti katsojan mieleen. Kuvitelmissa kaikki on – jos mahdollista – vielä pahempaa.
Tarinan juoni on monitahoinen, vaikka sitä onkin elokuvaan karsittu: On kyse toteen näyttämättömistä talousrikoksista, selittämättömästi kadonneesta nuoresta naisesta, sukufirman synkistä salaisuuksista ja uskonnon vääristymistä. Isien pahat teot periytyvät todella vähintäänkin kolmanteen polveen.
Elokuva pitää otteessaan, vaikka olisi kirjan lukenutkin.
Miehet jotka vihaavat naisia. Ohjaus Niels Arden Oplev. Ensi-ilta 25.3.
Jaa tämä artikkeli: