Lissabonissa itseään etsimässä
Pascal Mercier: Yöjuna Lissaboniin. Tammi 2010.
Sveitsiläisen Peter Brierin, taiteilijanimeltään Pascal Mercierin romaani alkaa mukaansa tempaavasti. Ikääntyvän latinan kielen lehtorin Raimund Gregoriuksen arkirutiineihin sekoittuu pari sattumaa, jotka kääntävät hänen koko elämänsä suunnan. Gregorius löytää antikvariaatista kirjan ja tapaa sillalla naisen. Näiden kahden omituisella tavalla toisiinsa limittyvän tapahtuman seurauksena Gregorius poistuu kesken oppitunnin luokastaan Bernistä ja lähtee yöjunalla Lissaboniin.
Gregoriuksen antikvariaatista löytämä kirja on 25 vuotta aiemmin kuolleen portugalilaislääkärin Amadeu de Pradon omaelämäkerrallinen tilitys. Kirjan arvoitus saa Gregoriuksen kulkemaan pitkin Lissabonin kujia etsimässä Amadeun tunteneita ihmisiä.
Amadeun tarina jopa varastaa tilan itse Gregoriuksen tarinalta. Mutta Gregorius onkin ihminen, joka etsii itseään kirjojen ja muiden ihmisten tarinoiden kautta.
Yöjuna Lissaboniin on kunnon vanhakantainen ylistys kirjallisuudelle, kielelle — ja Portugalille. Se on samalla kirja rohkeudesta, sillä Amadeun vaiheisiin liittyy maassa 1960-luvulla harjoitettu terrori toisinajattelevia kohtaan.
Kaikkein riipaisevinta yksilötasolla on Amadeun isäsuhde. Huippulahjakkaalla ja täydellisenä pidetyllä ihmisellä on oma akilleen kantapäänsä. Isä ei sairaalloisessa marttyyriudessaan kyennyt koskaan antamaan pojalleen tämän tarvitsemaa tukea ja tunnustusta.
Pascal Mercierin Yöjuna Lissaboniin tuo kokonaisuutena mieleen portugalilaisen mestarin José Saramagon. Niin Mercier kuin Saramagokin nostavat jalustalle tietotekniikan murrosta edeltävän, tutkivan ja palapelin tavoin rakentuvan kirjallisuuden. Tosin sattuma ohjaa vain Gregoriuksen elämää. Kirjan toisen surullisen sankarin kohtalo oli jo valmiiksi kirjoitettu.
Jaa tämä artikkeli: