Kuva: Angelo Lano
Lomalukemista pieneen ja suureen kirjanälkään
Tartu lomalukemiseen rennolla otteella: lue sentti tai kymmenen senttiä.
Loma on luvattua sitten kun -aikaa. Sitten kun on loma, siivotaan kaapit nurkkia myöten, perustetaan uusi kasvimaa ja luetaan kaikki ne kirjat, joita ei ole ehditty aiemmin lukea.
Lukemisesta ei kannata ottaa stressiä, mutta jos huvittaa, voi toki mainiosti tarttua isompaankin haasteeseen.
Monta sivua piipun valitsemista
Volter Kilven 1933 julkaisema Alastalon salissa on kriitikoiden suosikki, joka verkkaisella tyylillään häätää herkästi juoni tänne heti nyt -lukijat. Onhan se kieltämättä erikoista, jos kirjailija kertoo sivutolkulla piipun valitsemisesta. Anna kuitenkin parkkia suunnitteleville isännille mahdollisuus: saatat yllättyä kirjan herkullisista henkilöhahmoista. Mutta jos Kilven tyyli ei kerta kaikkiaan iske, lue kirjasta vaikkapa vain kertomus Vaasan Villen fregatista. Sillä pääsee jo jyvälle kirjasta.
Jos 3,3 senttimetriä meriaihetta on liikaa, mutta vesille tekee silti mieli, tartu vaikkapa Petri Tammisen uuteen Meriromaani-kirjaan. Ohut, vain sentin paksuinen kirja tutustuttaa lukijansa merikapteeni Vilhelm Huurnaan, jonka ammatillinen taival on toden totta huono-onninen. Tammisella on omanlaisensa tyyli – lukiessa ei aina tiedä, pitäisikö itkeä vai nauraa.
Leonardo, tuo monitaituri
Tuskin Leonardo da Vinci arvasi, miten tunnettu tulisi olemaan vielä vuosituhansien päästä kuolemastaan. Da Vincin Mona Lisaa käy Louvressa katsomassa joka vuosi muutama miljoona ihmistä, mutta aikansa monitaituri (ehkä pitäisi sanoa multitaskaaja) teki paljon muutakin kuin maalasi.
Jos haluaa tutustua herra da Vinciin mukavasti riippukeinussa tai omalla sohvalla, on Marjatta Levannon ja Julia Vuoren Leonardo oikealta vasemmalle hauska opus myös aikuisille. Paksuuttakin on vain 1,1 senttimetriä. Mikäli ruokahalu kasvaa lukiessa, voi sukeltaa Leonardo da Vincin Työpäiväkirjoihin (koonnut ja suomentanut Laura Lahdensuu). Tukeva 3,3 senttimetrin paksuinen opus antaa jo ainakin reilut maistiaiset siitä, mitä kaikkea Leonardo da Vinci tuumi ja suunnitteli. Da Vincin työpapereita on säilynyt noin 14 000 sivua, mutta hurjimpien arvioiden mukaan niitä olisi alun alkaen ollut 100 000 sivua.
Oli synkkä ja myrskyinen yö
Jos kaipaa romantiikkaa, jossa on aimo annos synkkyyttä ja kurjia kohtaloita, hyvä klassikkovalinta on pari senttiä paksu Charlotte Brontën Kotiopettajattaren romaani. Mikäli taas vuonna 1874 ilmestynyt romaani vie lukijansa liian kauas nykyajasta, mutta on halu pysyä Brittein saarilla, kesälukemiseksi saattaisi soveltua Sarah Watersin 1920-luvun Lontooseen sijoittuva Parempaa väkeä, jossa riittää luettavaa neljän ja puolen sentin verran.
Jos Jane Eyren ja mr Rochesterin rakkaustarina oli aikansa mittapuilla uskalias, Watersin kirjassa astutaan muutama askel pidemmälle, sillä kyseessä on – niin kuin kirjassa sanotaan – sapfolainen rakkaus. Eihän sellaisesta hyvää seuraa, tietenkään.
Kun sataa satamistaan
Jos sade jatkuu tunnista ja päivästä toiseen, on hyvä hetki tarttua Haruki Murakamin kirjaan 1Q84. Kahteen niteeseen jaettu kolmiosainen teos tarjoaa luettavaa liki yhdeksän sentin verran. Rinnakkaistodellisuuksissa liikkuva fantasia, joka on samalla rakkaus- ja seikkailutarina, on parhaimmillaan silloin, kun sitä voi lukea kerralla pidemmän jakson. Pari sivua iltaisin tekee vain kiukkuiseksi.
Bonus: Hyppy toiseen todellisuuteen
Romaanit eivät ole ainut tapa kurkistaa toiseen todellisuuteen. Jenny Nordbergin Kabulin tyttöjen salaisuus kertoo bacha posh -ilmiöstä, joka tarkoittaa sitä, että perheeseen syntynyt tyttö puetaan pojaksi ja kasvatetaan teini-ikään asti poikana. Tämä siksi, että pojat ovat yhteiskunnan perusta ja perheelle ilon ja ylpeyden aihe, kun taas tytöillä on lähinnä arvoa vain poikien synnyttäjänä. Tytölle bacha posh -vaihe suo vapautta, mutta muuttuminen takaisin tytöksi ei ole välttämättä mutkatonta.
Kahden ja puolen sentin paksuinen kirja on täyttä tavaraa ja antaa taatusti miettimisen aihetta.
Jaa tämä artikkeli: